United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän siihen voidaan suostua, puhuivat miehet aivan ymmärtäen asian ja hyväksyen Nehljudofia. No, jo oli päätä! toisti leveä vanhus suortuvinensa. Entäpä jos minäkin haluaisin ottaa maata haltuuni, sanoi hymyillen pehtori. No jos sattuu jäämään vapaa palsta, niin ottakaa vaan muokataksenne, sanoi Nehljudof. Mitäpä sinä maalla? Olet sinä ilmankin kylläinen, sanoi vanhus hymyilevin silmin.
Heillä oli kaksipalstainen pöytäkirja; toinen palsta oli niitä varten, jotka heti tahtoivat auttaa hänen kunink. korkeutensa tuolle loistavalle istuimelle, toinen niitä varten, jotka alamaisimmasti tahtoivat kehoittaa häntä malttamaan mieltänsä niin kauan, kunnes joku janitsaari auttaisi valtakunnan näistä selkkauksista. Ne kavaltajat! Jatka! Läsnä oli 235 aatelismiestä.
Rajavaara kohosi siellä alavan korpi- ja suomaiseman takaa kaikessa komeudessaan. Etualalla, kohta harjun alla oli iso viljelys, korvesta lohkaistu laaja pelto lainehtivaa ruista ja sen takana yhtä iso palsta ojitettavana olevaa perkkiötä. Onpa siinä iso pelto, sanoi Antero. Peltoko?
Kotonansa hän tarkasteli riwi riwiltä, palsta palstalta, siwu siwulta, näkyisikö niissä jotain kilpailewista, mutta turhaan, mitään ei näkynyt eikä kuulunut! "Kyllä se on wielä ollut liika kowa, se wielä on taitanut tarwita parantamista se ei ole kelwannut", ajatteli kirjailija, kärsei ja odotti.
Itse heilutti hän kuokkaa niin paljon kuin vanhat käsivartensa jaksoivat. Ja niin saatiin pieni palsta Sormulan peltoa siemennetyksi. On Juhannusaatto. Sysimiesten pirtin eteen on kahden puolen pystytetty koivuja. Kukkivia pihlajia on asetettu pirtin nurkkiin. Seinän rakoihin on pistetty tuomen oksia. Illallinen on jo syöty, koskapahan tyhjä, pesemätön pata on liedellä. Ihmisiä ei ole pirtissä.
Kun he noin yhteisillä voimilla, yhteisellä tahdolla ja lujuudella taas sen kesän ponnistelivat, käyttäen joka hetken, mikä heille liiaksi jäi talouden toimista, Metsälammen rämeen viljelemiseen, niin oli heillä rukiin kylvön aikana paljon isompi palsta siementä odottamassa kuin koskaan ennen. Kesä oli silloin erinomaisen helteinen ja lämmin.
Hän kertoi sitte olevansa puuseppä, joka oli asettunut asumaan Maduminjoen varrelle, kankaan liepeelle. Se kankaan palsta oli ihan Thimin ja Åbergin välisellä rajalla. Jos hän tahtoi viljellä maata, täytyi hänen pyytää lupaa kumpaisenkin tilan omistajalta. Se asiansa. "Huomenna tulen katselemaan maa-tilkkuasi", sanoi Gyldenstjerna.
"'Siksi', sanoin minä, 'siksi kun Hiisikoskessa on ollut mylly ylimuistoisista ajoista, mylly, joka aina on antanut jauhoja. Sen omistajana oli ennen tätä nykyistä Aaroa hänen isänsä vanha Aaro. Hän oli saanut myllyn isältään ja eikö sekin liene saanut isältään, ja sen tähden isossajaossakin lohkaistiin myllylle eri palsta. "'Mutta paperien mukaan...
Mutta niin se todella oli, että Matti näissä töissä ja puuhissa kulutti rahansa viimeiseen penniin, silloin lainasi hän Kantalalta ja jatkoi vaan töitään entisellä innolla. Kun Kantala kerran kysäsi, kuinka paljon Matti jo oli pannut Toivolaan rahoja, sanoi Matti naurahtain: "noin viisi tai kuusitoista tuhatta kaikkineen, vaan yksi palsta Toivolan hirsimetsää maksaa enemmän, kuin tuon summan".
Rahaa hänelle tulee kuin roskaa, eikä hän paljon siitäkään välitä. Hän pitää hauskaa ... ja antaa palttua liian vakaville asioille. Nyt hän tahtoo koiratarhan... Tahtoo olla hieno, olla koiramies. Palsta joutui hänelle vasta viime syksystä, joten hän ei ole vielä ehtinyt pystyttää itselleen komeaa ja kiiltävää huvilaa. Mutta koiratarhan tahtoo hän kohta: se on hänen päähänpistonsa.