Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
En myöskään ollut ennen koskaan kuullut Vaskon yhtämittaa näin pitkään puhuvan; olin varma siitä, ett'en häntä enää viikkokauteen saisi sanaakaan virkkamaan. Vihdoin läksi vanhus veneemme luokse, kaatoi sen kumoon ja asettui sen alle yölevolle. Viittasi minulle kädellänsä esimerkkiä noudattamaan. Heti minä häntä seurasinkin, heittäydyin myös pitkälleni. Yo oli pimeä, lämmin painava.
"Poika", sanoi Stanley Mabrukille, pyssynkantajalleen, "kun kanootti asettuu veneemme viereen, niin tartu lujasti siihen kiinni äläkä päästä sitä eroamaan". Kanootti molempien mustien kaunotarten kanssa tuli yhä lähemmäksi, ja sitä kohteliaammaksi tuli Stanley, sitä edemmä ojenti hän kätensä ynnä nuo viehättävät loistavat helmet.
Alussa näytti siltä, kuin voimat eivät enää olisi riittäneet, sillä tämä oli suurin ja painavin veneemme. Ei ollut muuta keinoa kuin käyttää avuksi höyrykonetta, joka vielä täyttä vauhtiaan kävi pumppua liikuttaen. Nostoköydet johdettiin siihen, ja pian oli painava luuppi teloiltaan ylhäällä ja heilui ilmassa. Helposti saimme sen sieltä alas laskeumaan, niin että voimme käsillämme sitä kannatella.
Olemme tulleet kysymään teiltä, sir, emmekö saa tehdä itsellemme pientä brittiläistä lippua nostettavaksi telttimme yli ja veneemme yli järvillä. Niiden toive täytettiin luonnollisesti kohta ja pian nähtiin nuoret Englantilaiset tekemässä pientä, kahdeksantoista tuuman levyistä ja pituista lippua.
Tarhapöllöt huusivat ympärillämme, kun siellä riipuimme taivaan ja maan keskivälillä; nousevan meren aallot pauhasivat kallion juurta vastaan ja paiskasivat veneemme palasiksi mutta ei yhdenkään miehen sydän masentunut. Päivän koittaessa nähtiin vain verta ja kekäleitä, missä päivän laskiessa oli ollut rauhaa ja iloa.» Se oli sangen taitavasti keksitty ja jokseenkin taitavasti toimeen pantu vehe.
Sousimme voimakkaasti ja tuossa tyynessä ilmassa menikin raskas veneemme hyvää vauhtia; kohta huomasimme kuitenkin, kuinka vahva virta kuletti jääkappaletta etelään päin. Hetkisen neuvottelimme, pitkittäisimmekö ajoa vai emmekö.
Että hyppäys veneestä liukkaalle, melkein vedenalaiselle kivelle nuorellekin miehelle oli hengenvaarallinen, ymmärsimme hyvin. Hyppäys oli tehtävä ankkuriköysi kädessä, ja ellei oikeassa silmänräpäyksessä heittänyt köydestä irti, joutui auttamatta kosken valtaan. Ukon onnistui heti saada veneemme parempaan asentoon, niin ettei siihen tullut enää vettä.
Miksikäs me emme oman veneemme nimeksi saisi sitä panna, sanoi Esa nauraen. En virkkanut enää mitään. Painoin pääni alas ja tunsin ikäänkuin pistoksentapaista rinnassani... Näin paljon ovat tehneet toiset... Ja minä... Missä minä olen ollut, kun en ole ollut osallisena tässä työssä.... Näin Esan iloisena puhelevan toisten siirtolaan menijöiden kanssa.
Vettä tuli hirveästi laivaan ja paras veneemme joutui hukkaan; silloin ei ollut muu edessä kuin kääntyä ja koettaa henkeä pelastaa. Kolme päivää riensimme tuulen kiidättäminä eteenpäin. Myrsky asettui väliin vähäsen, mutta kävi niin suuret aallot, ettemme uskaltaneet kääntyä. Siitä asti kun myrsky alkoi, ei yksikään meistä päälliköistä ollut tilaisuudessa vaarinottaa merkkiä.
Tunti tämän uudistettuihin lupauksiin ja vakuutuksiin päättyneen kohtauksen jälkeen istuin minä melkeinpä pilkkosenpimeänä talvi-iltana, jota vain lukemattomien pienten, harmaitten pilvien takana kiertävä kuu valaisi, isäni ja molempien Martinezien kanssa viisihankaisen veneemme perässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät