Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
No, rientäkää! MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. Neljäs kohtaus. Lontoo. Huone Towerissa. BRAKENBURY. Miks olette niin synkkä tänään, prinssi? CLARENCE. Oi, yö se oli kauhistava, täynnä Pahoja unia ja ilkinäkyjä! Niin totta hurskas kristitty kuin olen, En moista yötä tahtois elää toista, Vaikk' iloja ma mailman täyden saisin; Niin täynnä tuskaa, kauhua se oli. BRAKENBURY. Mit' unta näitte?
"Jumala ... hyvä Jumala on antava minun elää siksi kun saan nähdä hänet... Rientäkää! ... en tahdo kuolla, ennenkun hän tietää, että minä olen hänen isänsä ... ennenkun olen häntä syleillyt... Kilian menköön ... missä hän on?" Katseltiin, huudeltiin. Kiliania ei näkynyt, ei kuulunut. Mutta runoilija Beit-Weber astui esiin ja sanoi: "Kyllä minä menen! Minä olen Freiburg'ista ja tunnen hänet.
Mun Oppaani ja minä, muukin seura, mi siinä oli, nauttivan niin näytti kuin kaikk' ois ollut poissa mielen paino. Kun lauluansa hartahasti tuossa me kuuntelimme, silloin arvon vanhus jo huusi: »Mitä tää on, henget hitaat? Mi hullu seisahdus! Mi huolettomuus! Vuorelle rientäkää, pois suomut saakaa, jotk' eivät Luojaa teidän nähdä salli!»
Osottaa arkkua: Niin, se on ruumisarkku, mutta siitä tuli teidän ruumisarkkunne! Astuu kiivaasti sillanteen reunalle, viittaa kädellään: Ja menkää, menkää te Kovakset ja Kurkiat, te äitinnepettäjät äpärämielet! Rientäkää kilvan sen vanhan tuliporton pehmeälle vuoteelle, joka on ennenkin mervan miesten miehuuden vienyt.
Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat. Kas kunnian jo tähti maille hohtaa! Tuttavahan on verityö, mi kohtaa. Eespäin kaikki rientäkää! Vapautemme ikivanha tie on tää. Voittoisa lippu meitä johtaa, muinahis-aikain taisteluista ryysyinen. Eespäin, sä jalo vaate verinen! Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten.
Minä olen ollut välikappaleena, teidän vahingoittamiseen. Mutta oi, rientäkää pois! Minä annan anteeksi minä annan arvoa teille, se on, niinkuin jokaiselle urhoolliselle ristiretkeiliälle kun vain menette!" "Vastaanottakaa ensin tämä kallis, mutta onneton tunnusmerkki", sanoi ritari, ojentaen sormusta Edithille, joka nyt osotti levottomuuden merkkejä.
Mutta veli Starck sanoi: "Jo kyllin tästä! Kukin on saava osansa; olkaa huoleti. Te yhdytte meihin niinpian kuin kuulette minun merkkini, merikotkan kiljunnan. Rientäkää. Kaikki rippuu vikkelyydestä. Menkää!" Sitten, vaihdettuaan pari sanaa nuoren Berniläisen päällikön kanssa, hän alkoi muiden etupäässä kiivetä mäkeä ylös.
»Kuuletteko tuota ammuntaa?» sanoi hän. »Siellä on etuvartiostomme taistelussa vihollisen kanssa, joka on ehtinyt jo Porvoon edustalle. Nouskaa heti ratsaille ja rientäkää sinne minkä hevosesta lähtee. Kohta kun etuvartijamme ovat peräytyneet joen yli, sytyttäkää silta palamaan.
Näin se tyhjäks On tehnyt aikomuksemme, jok' oli: Mont' ottaa kaupunkia, ennen kuin Ties Rooma meidän jalkeill' olevankaan. 2 SENAATTORI. Nyt, jalo Aufidius, toimihinne! Väkenne luoksi rientäkää; me yksin Coriolia vartioimaan jäämme. Jos meitä saartavat he, sotajoukoll' Avuksi tulkaa. Epäilen tok', että Tuo meitä tarkoittaa. AUFIDIUS. Ei epäilystä; Mun tieton' ovat varmat.
Pelästyneenä kätki hän sanomalehden uudestaan esiliinansa taskuun ja astui kalpeilla kasvoilla, ikäänkuin häntä olisi tavattu jossakin pahanteossa, ulos kasvihuoneesta. "On tullut vieraita, rientäkää!" huusi häntä hakemaan lähetetty palvelustyttö.
Päivän Sana
Muut Etsivät