Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. syyskuuta 2025
Kumpikin vastakkain liki tammea ehtivät suurta; poikapa virkkoi Zeun, isovalta Apollo, nyt ensin: "Miksi Olympost', yltiöpää, sinä Zeun tytär ylhän, tänne jo riennät taas, mikä sulla on niin iso into? Saavan taasko jo soisit akhaijein häälyvän voiton? Lainkaan surku sun eip' ole surmaa iliolaisten.
Oi, sä riennät vaan Sen kauneutta katsomaan, Sen ihanuutt' imehtimään! Sen saaret, salmet, laaksolot, Sen kuusikot, sen koivikot, Sen kukkaset koreudessaan, Et löynne, pääsky, vertojaan! Sen taivas ehtookullassaan, Sen aamurusko loistossaan, Ne toi sun, pääsky, Pohjolaan, Ne sai sun tänne lentämään.
Sinä juokseva jalopeura, miksi heität minut luotasi niin tuimasti, miksi tallaat mua jalkojesi alla? Mihinkä riennät, sinä hirmuinen, kun et voi viedä keveätä taakkaasi täältä? He lähestyvät ... tahdon etsiä miehiäni, jotta minulla on turvaa väkivaltaa vastaan kun anta'un. Oi, vapauteni ja nuori kuningaskuntani jääkää hyvästi!
Kun on päivän viime säteet läntisihin aaltoihin Sammuneet, ja ensimmäisnä astut armas näkyviin Tähtitarhain tuhansista tuikkivista mailmoist', Maamme kauniin heimolainen taivaan kannen kulkijoist'! Vaan et kauan viivy; koska hopeaiset aartehet Avaruuden alkaa loistaa, taivaan rantaa lähenet, Läntisille maille riennät päivän jälkeen rakkahan, Siellä illan ihastusta samoitenkin alkamaan.
Ja kirkas valo auringon Se sinun lemmittysi on, Ja tämän valkeuden laina Se matkallas sua johtaa aina. Ja kohti määrääs riennät vain, Tien pituutta et kysy lain, Et kysy, millaiset on alat, Sä toivot vaan ja lemmit, palat. Oi, kirkas pieni tähtönen, Ma välkkynääsi katselen, Ja aina kun ma katson sinuun, Käy tunne oudonlainen minuun. Suomen Kuvalehti 1/6 1875; Kaikuja Hämeestä 1878.
Tuonko riennät riemun tähden? »Seppelpäänä täältä lähden.» Vaan jos kaadut etkä voita? »Tahtoani kunnioita!» Tahtoasi tuhkaks tulla? »Ei lie vaalin valta mulla!» Jos ei sulla, kellä sitten? »Tutki juoksut jumalitten!» Tutkin poves pohjaan asti. »Sinne Luoja tiensä rasti.» Rakkaus on Luojan rata. »Oppinut en parempata.»
Oi vapauttava säde! Tuskin hän satulaan ennätti, ennenkuin tuo meluava joukko, ikään kuin mehiläis-parvi pesästään, syöksi portista pihaan, laulaen, ei, vaan kirkuen yhteen ääneen: "Iffini, Iffini! Oih, kuin olet pelkuri! Kaunotar, miks' riennät pois? Tule taas, tule taas!" Kornetti ratsasti pois ja katosi pian noitten laulajien näkyvistä.
Ajattelin: ehkä näet jo veneen ja riennät avopäin rantaan, heilutat liinaa ja huikkaat. Hovissa on vieraita, lienee nimipäivä, syntymäpäivä, voi olla vaikka kihlajaiset, niistä minä tiedän heidän juhlansa.
Yhtyvät lauluhun laaksot ja korvet, paisuvat pellot, laitumet laajat ja karjojen kellot, raikuvat taivahan rantojen torvet valkeuden juhlaa; Maa pyhä, laupias lahjoja tuhlaa. Minne riennät, vierivä virta? Kunne kohiset, pauhaava koski? Mereen! Mereen! Meill' on kiire! Tehnet teljen, särjemme sen. Tiedätkö tiesi, kansan aalto? Aika myrskyinen, minne menet? Vapaus, vapaus meitä viittoo!
Aaltonen, oi, aaltonen, Kohden rantaa vyöryen Riennät, konsa vaahtopäisnä, Konsa hiljaa vieriväisnä. Aaltonen, oi, aaltonen, Laisesi on ihminen: Kohden rantaa hän myös hän Rientää virrass' elämän, Konsa innoin hyrskyellen, Konsa hiljaa, huo'ahdellen... Aaltonen, oi, aaltonen, Laisesi on ihminen! Kysyin kukalta: kukkanen, Miks olet kaunis noin miksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät