Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
MARIAMNE. Rachel, sinä vallaton tyttö; et suo minulle päivän et yöseen rauhaa. Mutta ah! mitä näen? Oi tämä kiertelee mun sieluani! Taivaan Jumala, suo voimaa kestämään kaikkea tätä! Nyt käsitän. No riemuitse, Canzio, kruunattuasi suuren sankartyös, murhattuasi miehen tuhatta kerta arvoisamman sinua. CANZIO. Se oli hän. Jaa, niin totta kuin hän on kuollut ja elämän herra elää.
Morannal se lausui nyt: "Oihonna, miks' olet ääneti? Miks' loppuu miekkojen melske? Lie Morven masentunut?" Oihonna se vavisten Noin vastasi: "Isä, riemuitse! Jo kohta laulujen Hjalmar On haamu pilvissä vaan. Hän horjuvi, kypärins' On rikki, poikasi kolmen kanss' Hän yksin sotivi. Tuota Ihmeellä katsovat muut.
Jos on totta, mitä eukko on kertonut, lausui hän itsekseen, jos ... niin, totta se on ... kaikki seikat viittaavat siihen ... silloin minä ehkä jään ilman ensimmäistä, mutta tapaan sen sijaan toisen... Ensimmäisen suhteen on minun alettava uudelleen ... alettava yksinäni... kirottua!... Mutta pääsenhän joka tapauksessa toisesta... Sattuma pettää minua yhdessä tapauksessa, mutta suosii toisessa ... vaan eihän kaikki voi täyttyä samalla kertaa ... kärsivällisyyttä!... Pian ovat vaa'at tasassa... Riemuitse, rakastettu varjo!
Loppuu se kerran raskainkin työ. Haihtuu se huolikin, raskas jos oiskin, Tuskat jos tuimimmat rintahan toiskin. Turhaan sä, rintani, rauhatta lyöt, Turhaan sä tuskailet päivät ja yöt. Riemuitse! öinen pian väistyvi haamu! Riemuitse! koittaa koht' onnesi aamu! En itke, ei itku auta, En huoliain huuda, en. Mä taistella tahdon ja voittaa Tai kaatua taistellen!
Nyt aamupuhteella Hän meni kesä-ilmaa henkimähän. Pihalla pihlaja Kukoisti, vanhus levähti sen alla Nyt aivan yksinään, Kun oil Nadeschda kadonnut; ei ollut Ukolla seurana Kuin varpunen ja parvi mehiläisten. Nyt saapui ystävä Ja tervehteli vanhusta ja virkkoi: "Miljutin, riemuitse, Suloisen sanoman mä sulle saatan." Ja ylös katsoen Ojensi vanhus vieraallensa kättään: "Sanoman minkä tuot?
En suo rauhaa hälle; Maseeksi häntä valvotan ja puhun Siks, että loppuu hältä kärsimys; Teen vuoteen kouluks, rippituoliks pöydän; Jos mitä tekee hän, niin Cassion pyynnön Sekoitan kaikkeen. Riemuitse siis, Cassio; Sun puoltajasi henkens' ennen heittää Kuin asiasi. EMILIA. Kenraali jo tulee. CASSIO. Jäähyväiset ma lausun. DESDEMONA. Ei; mua kuulkaa
"Ennen kyllä oli mutta ei enään." "Se on totta, minä aivan unohdin, että siitä on niin äärettömän pitkä aika, kokonainen vuosi! Ajatelkaa mikä ikuisuus!" Ylioppilaan kasvoissa näkyi pilkallinen, mutta samalla myös totinen katse. "Mutta, Aino neiti, muistatatteko mitä sanoin? Muutamien vuosien perästä ette enään riemuitse vuorilla. Enkö ennustanut oikein."
"Nämät ennustukset ovat joutuneet kansamme iloksi ja tueksi ja tätä varten odotamme ja kärsimme. Tämä on, mitä ne kertovat. Kuule." Ja Isaak alkoi: "'Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, pakahtukaat te vuoret ihastukseen; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut. Mutta Sion sanoo: Herra hylkäsi minun. Herra unohti minun.
Saatoinko kieltää nyt ystävyyden tarjousta, kun olin niihin asti omastakin kohdastani ryypiskellyt? Kuitenkin tunsin siitä sisällistä tyytymättömyyttä ja levottomuutta. Silloin kehoitin sieluani: "Syö, juo ja riemuitse! Nyt on sinulla ilon ja kiitoksen syytä, kun siunaus vuotaa ylitsesi." Samassa vilahti kirkastettu Karuliina mieleeni ja entinen outo virtaus väräytti minua.
Mutta kaunis lapsi kasti Offeruksen paikalla ja lausui hänelle: "tiedä, kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut; ja vaikka sinun jäsenesi horjuivat, älä pelkää äläkä kummastele, vaan riemuitse; sinä olet kantanut mailman Vapahtajan! Merkiksi istuta maahan kuusen-rankasi, joka niin kauan on ollut kuolleena ja lehdetönnä; huomenna se kasvaa viheriöitä oksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät