United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen ylioppilaisten laulu. He ovat veljet lystimäiset Nuo Suomen ylioppilaat, On ilmat lämmit eteläiset, Vaan pohjoiset on raittiimmat. Niin suru vieköön vennokkaiset Vaan riemuin laulaa oppilaiset, He laulaa. On oppi, mit'ei kirjat voita: Kun nuori oot, oo riemuisa. Se hulluks kutsuu kirjakoita, Vaikk' viisaampi ois viisainta.
Joka toinen vastaantulevista, tai joka kolmas, jos vaan olivat pääkaupunkilaisia, tunsi hänet näöltä, mutta melkein kaikki ällistyivät vähän liian myöhään, niin että hän, nopeasti kulkiessaan, oli jo ehtinyt ohitse silloin kuin toinen vasta pääsi perille siitä kummasta, että tuokin nyt on siis upseerina. Odottakaa, odottakaa, soi hänessä riemuisa lupaus vastaantulijoille.
Kesän aikana oli kaikilla kiire, eivätkä tukkilaiset joutaneet kertaakaan seuroihin. Sillä työtä riitti vuorokaudet umpeensa. Jokainen tiesi, että pohjolan kesä on lyhyt kuin unelma. Se on kuin lentävä lintu, joka kerran irti päästyään jatkaa matkaansa pysähtymättä eikä ehdi kiertää tai kaartaa, vaan lentää suoraan muille maille. Linnunlentoa oli ihmisten kiire, valoisan kesän riemuisa kulku.
Jo oli kauniin seudun rahvas riemuisa Kokoutunut ja oottaen Puvussa juhlaisessa ruhtinatansa Pihalla linnan parveili. Ja ukot, miehet, pojat, vaimot ääneti, He katselivat kummastuin Nyt ruhtinansa kullatuita vaunuja Ja palveljoita koreita. Miljutin, ukko vanha, harmaapäinen vaan Iloton oli yksinään. Silmänsä sulo-valoa hän kaipasi, Nadeschda vielä poissa oil.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.
Tämä päivä on hänelle riemuisa, mutta pelkään toki, ettei poikke hän sanastansa ilman tuntemista miehen oikeaa mieltä. Mutta siihen luulen nyt keksiväni oivan keinon. Oi Konrad! tulitpa tällä hetkellä juuri kuin johtaamana suosivan onnen. KONRAD. Mikä on aikees? SELMA. Sinustahan saan minä parhaan Lappalais-Matin! Kaiketihan luulet ettei ole nyt laitani oikein. KONRAD. Melkein niin.
Siell' koivukultaa tapaat Ja mänty-ystävää. On lähde peilinämme, Kun päivä heloittaa, On tuuli seilinämme Ja istuimena maa. Käy, kulje rinnallani Nyt tietä viherjää. Kas, nythän kotinamme On koko luonto tää. On jalka kevyt, nopsa, On mieli riemuisa, Siskomme joka oksa Ja linnut veikkoja! Käki kukkuu. Jatkoa n:o 1:een. Nyt ovat lapset metsässä.
Hän unohti vallan pienet epäilyksensä Bengtin kasvatusopillisen harrastuksen todellisuudesta, ja hänen sydämessään kaikui kuin lakkaamaton, riemuisa leivon viserrys: tuollaiseksi, juuri tuollaiseksi olen miehen ajatellut, todellisen miehen ... noin hyväksi, jaloksi ... niin lämpimäksi kaikkea suurta ja oikeata kohtaan...
Olen raitis ja ripeä, ja riennän pohjolan vuoria kohti kuni keväinen peura. Siellä joutsenten kotimaassa soipi minun lempeni, kaukainen kantelo, siellä virsiäni vetävi riemuisa luonto. Sielläpä, siellä mä viihdyn. Sydämmen lemmellä tervehtii sinua Oma Anttisi.» Tämän kirjeen sai Jukke Hannalta varastetuksi. Tästä hän näki Antin aikeet ja näki, ettei Antti aio hänelle antaa rahaa enää koskaan.
Wrangel katseli tuttua joukkoansa ja hänenkin silmissään kimelsi kostea välke. Ruotsin suuret kuninkaat, sanoi hän, ovat ymmärtäneet luoda sankareita. Sentähden heitä miehet seurasivatkin, tehden mahdottomat mahdolliseksi. Ja nyt kuten silloin kuuluu teille kuninkaanne käsky. Oletteko valmiit, pojat? Olemme, olemme, kaikui riemuisa vastaus, ja kaikki ponnahtivat pystyyn.