Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Vaan köyhä mieron poika Tien varrell' lauloi näin: "Te hongat uljaslatvat Taivaasen käytte päin; Palatsit teistä paisuu Valoisat aina vaan Mit' on nuo laakson lehvät Pimeessä piilossaan! Te tuulten juhlavirttä Synnyitte laulamaan, Saleina loistollisna Soitollen kaikumaan. Niin ylhäinen ain' oisin, Kun voisin."
Mut aamulla Sairasti äiti vuoteella, Kalpeena nukkui lapsi. Vaan isä huokaa tuskissaan, Valittaa, itkee polvillaan, Kun lapsi hänt' ei milloinkaan Tunnusta vanhemmaksi. Pimeessä synnyit pirtissä Sä mustaan maailmaan; Vaan äitis päivän rinteellä Sun kantoi kasvamaan. Loispoika pirtin pimeään Jäi yksin äitineen; Häll' ehk' ei äidin silmäkään Paistellut sydämeen.
Neiti, vaalenetteko? Kah, mikä kauhu hänen silmissänsä! Niin, tuijotelkaa vaan! Kyll' oiti nähdään. Tarkastakaatte, katsokaapa häntä; Kah, nähkääs, herrat! Syyllisyys se puhuu, Vaikk' olis kaikki kielet puhumatta. EMILIA. Haa! Mitä tääll' on? Mitä tääll' on, Jago? JAGO. Pimeessä Cassiot' ahdisti Rodrigo Ja joukko muita, jotk' on pakoon päässeet. Hän kuolon kieliss' on, Rodrigo kuollut.
Hän korkeana nousi pimeessä nurkassaan, viel' oli köyrynäkin hän kookas varreltaan; mut muuttunut hän oli täll' erää paljonkin, soturiryhti jalo ukossa nähtihin. Hän ruoturina muuten eleli vanhoillaan; sodista muinaisista jäi saaliiks arvet vaan; koditta käytyänsä mont' aikaa eellehen, hän Röikön torppaan viimein pääs' Alavutehen.
Tuo silmä, ennen kirkas, Totuuden ilmaisi kuin tyyni järvi Kuvastaa selkeästi maan ja taivaan. Pimeessä hoippuvat nyt askeleeni, Niin ennen vakavat, nyt epävarmat.
Teilt' ei vie myrskyt rauhaa, ei tuiske tuulien; teill' aina kaste kirkas otsalla loistelee, luonanne perhot pyörii ja linnut laulelee. Niin tyyness' aina oisin kun voisin." Vaan köyhä mieron poika tien varrell' lauloi näin: "Te hongat uljaslatvat, taivaasen käytte päin; palatsit teistä paisuu valoisat aina vaan mit' on nuo laakson lehvät pimeessä piilossaan!
"Mustassa murheessa, Pimeessä yksinäin Ma ristiinnaulittuun Vaan luotan mielessäin; Hän saattaa veisaamaan Vaivoissa sieluni: 'Kuss' otas, kuolo, on Ja voittos, helvetti?" Kapinaliitto. Näin oli monena vaivaloisena kuukautena kristittyin henki turvassa ainoastaan sen päivänvalon uhraamalla, jonka puutteessa elämä on vähä-arvoinen. Cineas ei lähestynyt hovia kuin ani harvoin.
KANSA: Painaisimme, kädet on verissä kaikki. ILMARINEN: Katso poika ja tähystä, eikö koita koi-jumala? PAJAPOIKA: Yhä yöpyvi enemmän. Vuoret on pimeessä kaikki. Sieltä täältä puiden päältä vain tulonen tuikahtavi lienevät pajatulia. ILMARINEN: Painakaatte palkehia, koettakaa kovemmin vielä, ettei sammu veljessavut Suomen sinisalossa. Ystävät hyvät on yössä, veljet vaivassa parahat. Painakaatte!
Nämät olivat rakennus-tapansa puolesta yksinkertaiset ja noudattivat loppuvasteisin laadituita, kansan-omaisia kaavoja, jonka vuoksi sen-aikaisen kulkurin synnyttämä maku kenties loukkaantui, mutta jollei sävelten sointua lukuun oteta, sielu näissä sanoissa voi oivaltaa syvän merkityksen ja saada lohdutusta: "Kun kauhuin keskellä Pimeessä yksinäin Pelossa, tuskassa Ma laakson läpi käyn, Niin veisaa kuoleman Vaivoissa sieluni: 'Kuss' otas, kuolo, on Ja voittos, helvetti?"
Yli' usvan kirkas päivä Sen alla synkkä yö: Pimeessä parkuu kansa, Kun peikko julma lyö. Ja horjuellen kurja Käy kansa kuolemaan, Vaan peikko sitoo, nauraa, Ja hosuu uhriaan! Voi tuskaa toivotonta! On kansa raivossaan: Toisensa murhaa toinen Ja peikko nauraa vaan! Veriinsä väsyy kansa Ja kärsii, odottaa: Yö epätoivon peittää Niin synkkää kuolemaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät