Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Olipa helkkarin topakka eukko, ja pulska! Mutta en usko, että Pekalla on mitään tuon kanssa tekemistä. Näitkös, miten muljautteli silmiään mieheen? Melkein luulen, että hänellä oli Pekkaa vastaan jotakin pahaa mielessä. Mennään sisään?" "Mitä joutavia, kyllä Pekka noille kahdelle puolensa pitää.
Tytöt lähtivät pois ja heidän mukanaan Herkkokin koitettuaan houkutella Pekkaa lähtemään. Mutta Pekka ei välittänyt. Ravintolan punaiset ikkunavarjostimet loistivat kauniina kirkkaassa valossa, jota tulvivat monet suuret lamput. Ja iloista elämää oli kaikkialla, tyttöjä ja poikia istui pöytäin ympärillä, outoja vain ystävällisen näköisiä. Ja sievempiäkin nuo tytöt näyttivät olevan kuin oman kylän.
Ei kukaan ollut koskaan nähnyt ukko Pekkaa työssä, ett'ei hän olisi laulanut "aisa toista", vaan työssä oli hän aina, uinahtaen vaan hetkisen sydänyön aikaan, niinkuin muutkin laululinnut; kummako siis, jos koko pitäjäs osasikin ulkoa Pekan laulun. Viikon kuluessa tuli meistä Pekan kanssa hyvät ystävät.
Sitten tuli itäkulman suomalaisia kokonainen parvi, ja he tahtoivat Pekkaa mukaansa. Mutta Pekka tahtoi mennä pohjoiseen naapuriensa luo siltä varalta, että norjalaiset tulisivat sitä tietä metsien kautta. "Ei, Pekka, sinun täytyy tulla meidän mukaamme; me emme tahdo menettää sinua. Sinun pitää ruveta meidän johtajaksemme ja me tahdomme totella sinua.
Hän kulki tietä, kaitaista metsäistä kinttutietä. Se väliin katosi ja väliin sitä aina vähän koiti. Pekkaa pelotti eksyminen, vaan ilmausi vuori tien sivulle. Siihen Pekka turvausi. Kulki yhäkin sitä tietä. Se paikoin kulki jyrkkää vuoren rinnettä, jonka alla oli pauhaava koski.
Vaikka everstiluutnantti tuli liikutetuksi näistä palvelijansa hellistä uskollisuuden osoituksista häntä kohtaan, huomasi hän kuitenkin, että hänen täytyi käyttää mahtisanoja ja uhkauksia, ennenkuin voi saada ylen onnellista Pekkaa rauhoittumaan ja malttumaan.
Kummallista, sanoi hän, minä juuri tässä itsekseni pääsin ajattelemasta, että kunpa nyt tapaisin jonkun vanhan juurevan toti toverin! Pekka nauraa tihuutti ja naurusta vettyneillä silmillään katseli niin uskollisesti Heikkiin, että Heikin tuli häntä sääli, ja hän otti Pekkaa käsipuolesta. Sitten pitää meidän hankkia Olli mukaan, sanoi Heikki. Mutta Olli kun on raitis?
Näin puhuttuaan Pekka lykkäsi lankun veteen, vihelsi koiria ja lähti uimaan lykäten lankkua edellään. Pian hän oli päässyt virran poikki toiselle puolelle, jossa hän reippaasti pukeutui ja katosi metsään. Pekka tapasi vanhan Pekkalaisen ulkosalla juttelemassa parin miehen kanssa. Pekkalainen ja miehet tervehtivät Pekkaa hyvillä mielin.
Minä menen nyt tänä yönä kotiin, huomenna varhain olen täällä taas ja tuon Liisun mukanani; hän osaa hyvin hoitaa haavoja. Hoida hyvin Pekkaa; hyvästi nyt!" Sinä yönä ei Antti saanut ollenkaan rauhaa. Välistä Pekka valitteli, mutta ei herännyt unestaan; kerran vain hän pyysi vettä ja nukkui sen jälkeen.
Hän lausui vielä muutamia sanoja, joita en milloinkaan unhota. Jos sinä rakastat Pekkaa ja hän sinua, sanoi hän, niin älä koskaan leikittele hänen tunteillaan, Hanna, sillä se on julmaa ja voi tehdä hänet sekä itsesikin onnettomaksi. Oi, sanoiko hän niin? lausui Pekka hartaasti. Voi sitä hyvää neitiä! Taivas häntä siunatkoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät