Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Hän oli siivo poika, kuului raittiusseuraan, ei tupakoinut, joi ainoastaan kahvia, teetä ja vesiä, luki ahkeraan ja jutteli kovin mielellään. Vaan nyt keskeytti hänet Antin äiti. Hän pyysi Pekkaa, joka oli vanhempi ja kokeneempi, pitämään huolta Antista ja neuvomaan häntä kuin nuorempaa veljeään. Ja Antin piti kuulla ja ottaa vaaria siitä, mitä Pekka hänelle sanoi.
Seuraavana aamuna Vappu oli parempi. Hän lähetti Katrin kutsumaan Pekkaa tulemaan luokseen; Vappu tahtoi puhua hänen kanssaan ja Antin kanssa myöskin. Kun he olivat tulleet sinne, istui Vappu sängyssä ja kysyi heiltä, olivatko he ollenkaan tuumineet talonkauppaa, jota Vappu oli heille ehdottanut.
Vatsassa vuovelehti niin kummallisesti, aivankuin olisi sieltä jotakin ollut kohoamassa. Se yritti nousemaan, mutta lakkasi taasen. Pekkaa rupesi peloittamaan. "Nyt se kiskoo paraillaan, mutta ei näy se oikein onnistuvan", jaksoi hän ajatella. Taasen tuntui vatsassa jotakin nyt vähän ylempänä. "No, jos tuo sen kovemmin ei koske, niin kiskokoon vaan", tuumaili Pekka.
Antti, nouda Mattikin tänne ja sano hänelle, mitä minä olen sanonut, älköönkä siitä puhuttako enää sen koommin." Ja silleen asia jäi. Joitakin päiviä viivyttiin yhdessä kaikessa rauhassa. Sitten Pekka sanoi: "Nyt täällä on kaikki hyvin; nyt minä lähden tuntureille. Jääkää hyvästi! Antti, älä unohda Pekkaa! Kylläpähän tapaamme toisemme!"
"Jos saavat tietää, että sinä olet heidän vehkeensä paljastanut, niin olet hukassa. Meidän täytyy varoittaa Saarelan Pekkaa ilmoittamasta, mistä kirje oli." "Ja sinä siis saisit kärsiä viattomasti!" huudahti neito. "Ei, Juhana! Minä aion ilmoittaa tekoni, ja silloin jäät sinä rauhaan." "Jumalan nimessä, Elsa, mitä ajatteletkaan!" "Minä ajattelen sitä, mikä on oikein", virkkoi Elsa vakavasti.
Pekka irtautti langan jänön jalasta ja päästi sen menemään. Iloisena otti se muutamia lyhyviä laukkoja ja kapsahti sitten takajaloilleen istumaan. Se katseli kuin ihmeissään Pekkaa, vilkutteli korviaan ja puulautui sitten menemään, töpöhännällään ystävällisesti hyvästiä vilkuttaen. Kun Pekka tuli kotiin, ei ollut hänellä muuta saalista kuin katkennut jänislanka.
Träskogin Matti, joka oli talollisten joukossa keskellä järven jäätä, tuli metsään puhuttelemaan Pekkaa ja Anttia, ja sitten keskusteltiin, miten he taistelussa kunnollisesti auttaisivat toisiansa. "Meillä talollisilla on vain vähän pyssyjä, kyllä kaiketi me tappiolle joudumme", epäili Matti.
"Tuki nuoresta tulee, vara vasta kasvavasta, on vanha sananlasku, eikä Pekassakaan ole kuin hyvyys vikana. Sen näin tässä tuonnoin tihunnin maksuretkellä, että Pekka toimitti asiansa kuin muutkin miehet", puolusteli Honkalehdon isäntä Pekkaa. Ja niin se nyt tuumattiin, että lähdetään huomisaamuna päivän viihessä. Ei Pekkaa nukuttanut koko yönä.
Luonnoltankin oli Varsa vielä vallan hyväsävyinen ja vilkkailla silmillään katseli niin ystävällisesti Pekkaa, juurikuin olisi ymmärtänyt, että he molemmat kuuluivat yhteen. Yhteen he kuuluivatkin ja olivat toistensa elämän ilona.
Mentiin kotiin ja kerrottiin Yrjänälle, mitä oli tapahtunut, ja sitten raahattiin karhu yksissä neuvoin kotiin. Mattu viskasi sen yli tulisia hiiliä, sanoen: "Se karhu oli nostatettu Pekkaa repimään. Sinä olet onnenpoika, eikä tällä paikkakunnalla ole kuin yksi, joka osaa karhua nostattaa, yksi vain on sellaista sukua." "Vappu!" virkkoi Antti taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät