Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kun sitten Englantilaiset puolestaan näyttelivät alkuasukkaille sotaäksiisejänsä, polttivat ilotulituksia ja laskivat ilmaan saarelaisten suureksi kummastukseksi muutamia raketteja, eivät nämäkään tahtoneet olla Pekkaa pahempia ja toimittivat vieraillensa komeat tanssihuvit.
Hihhulit olivat vaan siellä Pekkaa parjanneet epäjumalan palvelijaksi ja vaatineet "tekemään parannusta heille", mutta Varsalleen ei hän mitään parannusta saanut. Kovin olivat ikävät niin Pekan kuin Varsankin päivät, ja ihmisetkin olivat jo vuosikausia hieman ivailleet heitä molempia.
Sitten päivänä muutamana joku löi Pekkaa lujasti olalle. Se oli Antti. Ilosta loistaen hän ojensi pyssynpiipun Pekalle ja sanoi: "Nyt, Pekka, lähdetään!" Tapansa mukaan Pekka kohotti kätensä ja hänen kasvonsa loistivat yhtä iloisina kuin Antinkin. "No niin, lähdetään vain. Mene sinä kauppiaaseen; minä tulen pian jäljessä."
Täytyy etsiä lähde ja puro; tänä iltana en malta istua lunta sulattamassa, tahdon saada padan heti kiehumaan, ja niin janokin on, että kurkkua kirvelee. Lähde nyt liikkeelle!" Hämärän tullessa pata jo oli tulella. Antti näytti kovin tyytyväiseltä auttaessaan Pekkaa tekemään tulta, ja kun se oli tehty, hän tutki lihaa padassa. "Kuule Pekka, se on keittynyt kovaksi; eikö sinulla ole nälkä?"
Kun vanha isäntä palasi matkaltaan, olivat nuorukaisten uudet vaatteet valmiit ja vanhat korjatut. Nyt hän arveli ajan soveliaaksi heidän lähteä matkaan. Nähdessään Pekan tekemän kelkan, hän ihmetteli. Se oli niin hyvin tehty, että hän tuskin uskoi silmiään. Hän piti Pekkaa onnenpoikana, sillä puusepäntyöllään tämä elättäisi henkensä mihin ikinä hän joutuisikin.
»Käänny!» kuului raaka ääni ja Pekkaa sysättiin lautaseen, niin että hän olisi kaatunut, jollei pilttuun pihtipieli ottanut vastaan. Samassa tempasi tallimies toisen takajalan reisiensä väliin ja alkoi repiä kenkää pois. Saatuaan yhden kengän pois, repi se toisetkin ja nakkasi ne rautaromukoppaan. Pekka seisoi kuin hervotonna, karvaa väräyttämättä. »Aikooko se panna uuteen kenkään?
"Katsos nyt", lausui muori, "eikö mies olisi talossa tarpeen? Kuka nyt kasket polttaa, heinät niittää ja tekee kaikki talon työt? Voi, voi kuitenkin, kun sinä et Aholan Pekkaa ottanut, sittehän tässä ei hätääkään olisi! Nyt sinun täytyy ottaa kuka vaan ensiksi tulee, jos niitä enää tulleekaan!
Heidän piti vain seurata myötävirtaan, sillä Pekkalaisen torppa oli saman virran suulla. Nyt neuvoteltiin siitä, kumpi lähtisi jauhoja hakemaan, vai menisivätkö molemmat yhdessä. Pekkaa ei haluttanut lähteä, ja pitihän majavanpyydyksiäkin kokea. Antin piti sen vuoksi lähteä matkalle yksin. Hän olikin siihen halukas.
Monin kaulahuivein vyötettynä, turkkeihin käärittynä, ehtoolliskalut kainalossa, hän oli valmis lähtemään. Soh, Jussi! Antaa mennä, komensi Hovin herra. Ja niin sitä mentiin, että lumi pöllysi. Se oli kova leikki Mustille, jonka täytyi vilistää kolmella jalalla. Mutta ei hänkään tahtonut olla Pekkaa pahempi, vaan pani parastaan.
Pekkaa olivat kaikki, jotka hänen tunsivat, hän itsekin niihin luettuna, pitäneet tähän saakka kelvottomana lurjuksena, joka ei muuta ajatellut ja tehnyt kuin konnankujeita ja kepposia.
Päivän Sana
Muut Etsivät