Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025


Siinä tuo vanha suomalainen lausui sanat, jotka metsämiehen tulee kaikkina aikoina muistaa. Suomenniemellä syntyi iso ilo, kun vanha talonisäntä tovereineen palasi kotiin. Joitakin päiviä levättiin, jonka jälkeen Pekkalainen sanoi, että jos Pekka tahtoisi viipyä jonkin aikaa, niin he yhdessä vielä tekisivät metsästysretken. Pekkaa pyydettiin auttamaan kevättöissä.

Oli syytä uskoa, että heillä oli pahat aikeet suomalaisia kohtaan, vaikka kyllä huhuiltiin, että muka norjalaisia oli näkynyt rajalla. Pekkalainen ja lähinnä asuvat suomalaiset aikoivat mennä ruotsalaisia vastaan Höljosetin luo, ja nyt hän pyysi Pekkaa rientämään edeltäkäsin viemään sanaa, että Pekkalainen naapureineen kulkee Valkovuoren poikki.

Etpä en sikertaa lyö korttia mustalaisen kanssa, Gunnar Haugen, mutta ole varoillas ett'et nyt saa 'Mustaa Pekkaa'. Saat sekoittaa kuinka paljon tahdot ja pitää tarkasti silmällä, mutta kenen luulet saavan pampun ja voittavan pelin se olen minä, minä, etkös ymmärrä, sinä roisto!"

Mutta sinun tulee vapauttaa itsesi siitä. ELLI. Mitä kummaa laskettelet! TAAVI. Sinä olet liiaksi hyvä orjattarena palvelemaan sellaista juopporenttua kuin Källön Pekkaa! ELLI. Sellaista puhut... Puhun. Vapauta itsesi! Hylkää tuo kelvoton! Lähde kanssani Amerikkaan! Siellä elämme onnellisina, vapaina!

Mutta äiti on nähnyt, että minähän päin vastoin löin Pekkaa ja suruni ja epätoivoni on rajaton. On ollut elämässä muutamia riemun hetkiä, joiden muisto vielä vuosien päästä ajaa veren vanhassa ruumiissa karkeloimaan ja mielen keveänä liekehtimään. Kotiinmatka koulusta joululuvalle ensimmäisen syyslukukauden päätyttyä on yksi niistä, kenties kaikkein voimakkain.

Pekkaa hän kehui erityisesti, antoi hänelle valtuuden olemaan edelleen suomalaisten esimiehenä ja kehoitti heitä tottelemaan Pekkaa kaikessa. Sitten suomalaiset lähtivät kukin kotiinsa. Pekan ja Antin palattua kotiin kertoi Liisu Niilan käyneen siellä tuomassa Pekalle sanaa, että tuntureilla oli kaikki hyvin.

Pekka ei vastannut mitään, juoksi vaan. Mutta huuto herätti toisten huomiota. »Hääh? Leipäähuusivat isä ja veli ja rupesivat tavoittelemaan Pekkaa. Tämä poikkesi vähän ajetulle talvitielle metsään, pienempi veli ja isä perässä.

He ilmoittivat asiansa siellä vartioivalle miehelle ja lähtivät Kiikkalaisen kotiin, jossa arveltiin, ettei nuorta Kiikkalaista tällä kertaa ehdottomasti tarvittu kotona. Hän sai seurata Pekkaa Vetalaisen luo, ja lepäämättä miehet riensivät sinne. Vetalainen vastaanotti heidät ilomielin, vaikkei ollut kuullut mitään Dalbyn talollisten hankkeista, mutta kyllä uhkauksia.

Kun Pekka ja Kiikkalainen erosivat Vetalaisesta, arveli tämä, ettei laaksossa ollut tapahtunut mitään, ja kehoitti Pekkaa pian palaamaan, ja niin Pekka tekikin. Hän oli Kiikkalaisen luona tavannut Kaarinan, ja oli nyt matkalla Antin luo. Vetalaisen arvelu oli osunut oikeaan.

Selitettiin, että syytetty oli vain kiittänyt, kehunut ja ylistänyt Pekkaa. Joku, joka oli huomannut Pekan tulon, sanoi: »Olithan itsekin kuulemassa, miten hän ylisti sinua.» »Mutta mitä varten hänen tarvitsi *niin* sanoaPaljaaksi-Pekaksi, ymmärrättehän! Todistettiin yhteen ääneen, että kanteenalainen ei ollut *niin* sanonut kuin yhden ainoan kerran innostuksen vallassa.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät