Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Siksipä hän hiukan kavahti kun herra Witikka huusi hänelle: Neiti Roos, täällä on jotain teille! Magna katsoi kysyvästi Witikkaa. Täällä on oiva pala lahkolaisista ja kun teidän kotipaikkanne on, voimme sanoa, lahkolaisten kehto, niin kai tämä herättänee teidän mielenkiintoanne.
Käskettiinpä Pekkaakin, joka esteli, sanoi kotonaan vasta ikään syöneensä. Isäntä vain paitosi, että "parempi on pala suussa, kuin haava päässä." Ja Pekkakin nousi ja istui pöytään.
Mutta tahtoa sitä pitää olla, tahtoa hyvään ja alituiseen edistymiseen. Kyllä se oikein on, vakuutti vaarini, vaikka vähän pistää minuakin, kun olen elämäni huonosti käyttänyt. Onhan minultakin tahtoa puuttunut oikein elääkseni, ja monta olen taitanut pahentaakin esimerkilläni. Totuutta puhuitte, Vierimä, ja totuus ei pala tulessakaan, eikä se kuole kirveen iskustakaan.
Tää Timonin on viimeinen; hän, johon Imarre-helyjänne siroititte, Nyt huuhtoo kaikki pois, ja silmillenne Näin vihmoo oman konnuutenne huurut. Kaikk' ihmisten ja eläintenkin taudit Ruville teidät syökööt! Menetkö sä? Seis! Lainaa nyt ma annan, enkä ota. Hei, kaikki liesuun! Pitoihimme vasta Kaikk' olkoot konnat tervetulemasta. Pala, talo! Sorru, Ateena! Täst' ihan Ma ihmistä ja ihmisyyttä vihaan.
Jää on jänkkä syämessäni, Vatsassani vaskivuori; Ei sula sulallakana, Ei valu varillakana, Lähe ei lämpimälläkänä, Kepene kesälläkänä, Pala ei päiväpaistehella. Minkä päivänen yleni, Sen mun mieleni aleni; Minkä päivä lämpimämpi, Sen mun mieleni vilumpi; Minkä päivä kaunihimpi, Minun mieleni pahempi. Vähä ilo emottomalle käestä.
Hyi! olin juuri mennä noutamaan muutamia puukalikoita, sillä muuten valkeamme pian sammuu, mutta nyt en uskalla." Silloin aukeni ovi ja sievään turkkiin puettu herra astui sisään kantaen puita sylissään. "Valkea ei pala hyvästi äiti," sanoi hän heittäessään puut valkealle, joka taas leimahti ilmituleen.
Ruokalevon jälkeen kantoi istukas-Pekka jäisen pärepölkyn sisään ja romahutti sen olaltaan lattialle, niin että koko tupa hytkähti ja öljy lampussa liikahti. So, so! sanoi isä. Mitä sinä nyt? Toin pärepölkyn sulamaan eihän sitä jäistä ruojaa kukaan kisko. Eihän sitä ole pakko kiskoakaan, sanoi isä ja iski meille silmää. No, ei kai se tuommoisenaankaan pala. Eihän sen ole pakko palaakaan.
Ei suinkaan ne nyt sentään syö sinua suuhunsa!" "Mutta rahat, rahat", huokaili ukko Witt, "jos he saavat ne käsiinsä, menee kaikki hullusti, rahaa ei saa viedä Preussiin, ja sitten he punnitsevat meitä". "Mitäs sinä puhut? Onhan se oikea kirottu kansa!" sanoi Swart tarkastaen omaa "ruumiikasta" personaansa, "tullaavatko he meitä pala palalta?"
Mutta saathan sinä nyt aina jonkinlaisia variksenjalkoja. Hyvähän sekin on, ja piisaa aina sellainenkin taito paljaalle talonpojalle.» Kääntyi se puhe vihdoin oikeihin kauppa-asioihinkin. Mikko tahtoi ostaa karvaista nahkaa yhden silaintamppivärkin. Mutta kun sellainen sopiva pala viimein saatiin leikatuksi, syntyi sen hinnasta kina.
FAUST. Siis ensin hirmua manaa Nämä "Neljän sanaa": Salamanderi hiilly, Undiina liukee, Sylfiidi riukee, Kyöpeli piilly! Ken niit' ei tunne, Elementtejä, kunne Ne vaikuttaa, Min ne toimeen saa, Hän turhaan koittaa Henkiä voittaa. Valu valkian sauhuun, Salamander! Huku aaltojen pauhuun, Undiina! Pala noidan-nuolena aina, Sylfe!
Päivän Sana
Muut Etsivät