Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
En minä ennen muinoin nuorra ollessani ollut kolmea päivää mokomasta kipeänä. Emma menee. V:s KOHTAUS. Lapsimuori, Sillman, työmies, Juho. Nyt on asiat hyvällä kannalla. Viisitoista markkaa kuukaudessa. Ruhas-Pekan akalle viisi, jää kymmenen. Hykertää käsiään. Sepä oiva pala. Tulee. Annappa mulle kahveeta! Kretan kanssa? Niin! Hymyilee.
Nyt minä kyllä ymmärrän iloita siitä, että on tapahtunut tämmöinen "plus", joka on elämän ainoa tarkoitus, mutta koko elämäni tähän asti on ollut toiveiden silpomista pala palalta. Ja se on niinkuin olla pitää. Jospa tietäisit kuinka paljon minulle on maksanut tulla tähän päätökseen. Ohhoh.
Näen niin elävästi hengessäni, kuinka tuo anarkistifilosofi, jolla neljästäkolmatta ikävuodestaan huolimatta on tuuhea täysparta ja kalju pää olen akkunastamme nähnyt hänet kerran kävelypaikalla herkeämättä käyskelee tuolla yläpuolellamme kuinka monesti hänen raskaat askeleensa tuovatkaan mieleeni Borkmanin! ja syvälle painuneet silmät tulisina kiiluen panee pala palalta kokoon suurta tulevaisuuden valtiota.
Ja jos sinä tulessa käyt, et sinä pala ja liekin ei pidä sinua sytyttämän." Sanat sulivat viimein taivaalliseen soittoon. Lapsi katseli häntä kauniilla silmillään lempeästi ja niistä lähtevä valo ja lämpö meni suoraapäätä sydämmeen. Tuomo oppi muutamassa päivässä tuntemaan olot uudessa paikassaan.
Se minua kiusasi, enkä ollut pyyntöä kuulevinanikaan. Hetkisen kuluttua huusi äiti taas, nyt jo kovemmin: "Mai-ju!... Tule hämmennä tuota huttua, jotta ei pala pohjaan!" Minä ryhdyin nyt lukemaan romaania, viattomana kun en mistään mitään tietäisi.
Juuri kun syötiin päivällistä, tuotiin Ylijärveltä sana, että Helu oli pari päivää kurkkumätää sairastettuaan keskiviikko-aamuna kuollut. Pala pysähtyi kurkkuuni.
Karvas pala oli kerran päässyt hänen kurkkuunsa nousemaan, ja hän tiesi jo vanhasta kokemuksesta, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta saada sitä noin vain tilauksesta alas nielaistuksi. Toiset nauroivat ja kääntyivät katsomaan sekä häneen että Liisaan. Johannes oli olevinaan kuin hän ei olisi kuullut mitään ja istui päätään kääntämättä paikallaan.
TOMMI. Ei, vaan tukeuta kapina sun ruumiissas, tai toisin sanoen, leikkaa pois se jäsen, joka sinua pahentaa, se tahtoo sanoa, leikkaa pois sun kurkkus, joka huutaa oltta, sanalla sanoen nyt ei muuta kuin mieheltä kurkku poikki! ARISTARKUS. Kahdeksitoist tunniksi. ANTON. Sen olen jo kuullut; mutta mennään maata ja koetetaan nukkua. Kas kas, sitä kapteenia! ARISTARKUS. Istu ja pala!
Mutta niin kurja ja katoava kuin olenkin, olen kuitenkin pienoinen pala suurta, elävää luontoa, ja sama voima, jonka Jumala on pannut luontoon, asuu minussakin. En voi enempää, kuin luonto voi, mutta minkä luonto voi, sen voin minäkin. No niin, sinä olet hyvä lapsi, sinä olet vetänyt minut esiin lumikinoksesta, pyyhkinyt minut puhtaaksi ja asettanut minut talosi kunniavahdiksi.
"Papinrouva on ihan varmaan ollut täällä", sanoi äiti, "kyllähän minä nyt muistan, että hän kerran puhui heinissä keittämisestä, mutta en ole tullut panneeksi sitä mieleeni. Kun meillä on puita tarpeeksi, niin ei tule ajatelleeksi semmoista." "Kyllähän se niinkin on", riensi Liisa sanomaan, "mutta tällä tavoin ei puuro pala pohjaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät