Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Saavuttuaan kukkulalle Lind huomasi poron, joka makasi siinä kuolleena, ja osoitti sitä. "Se pakahtui," sanoi Jaampa, "minä ajoin sillä 10 penikuormaa kahdessatoista tunnissa." Sittemmin he eivät paljon puhuneet. Jaampa ajoi edellä "Vihurilla" ja antoi sen juosta niin paljon kuin se pääsi. Mutta heillä oli 16 penikuormaa Koutokeinoon. Vaan poroillakin näytti olevan halu päästä perille.
Kukkain kuu ol' alullansa, Pultamaan läks uskoansa Urhot Servian, Servian kaunon hymy herkes, Poski kelmetä jo kerkes Ennen ensi Kukkaa kunnahan. Luona hopeaisen Savan Hauta tuskiin sydänhaavan Lievityksen soi. Yks sen tarun ties, oi armas; Pakahtui siit' immen parmas, Että joukkos Orjaks sulhon toi. Kun sa kuulit riemun kielen, Muistooni toi murhemielen Juhlan päivä tää.
Ajatellessani siinä, kuinka hänen sydämensä pakahtui, syntyi kiivas tora tuvassa olevain ylhäisten herrain kesken, kaksi heistä paljasti miekkansa ja kaikin voimin iskivät he toisiaan. Vetäydyin peloissani vielä syvemmälle loukkoon, vapisin, ummistin silmäni, etten mitään näkisi silloin lensi jotakin syliini.
»Kukkain kuu jo talven liensi, ristin eestä taistoon riensi urhot Serbian. *Serbian ruusun* punalehti kelmetä jo ennen ehti, kuin ne kuihtui, kukat kunnahan. »Luona hopeaisen Savan vaipui tuskiin sydänhaavan hautaan hiljaiseen. Yksi tiesi sen, oi armas: pakahtui tuon immen parmas, kun toit tänne sulhon orjuuteen. »Riemuhuudot kun soi sulle, murheita toi mieleen mulle juhlan päivä tää.
Jumalan armon aurinko paistaa nyt Sampo Lappalaisen yli, eikä hän enää kuulu sinun, vaan Jumalan valtakuntaan!" Silloin suuttui vuoren haltia niin julmasti, jotta tuossa paikassa pakahtui hirmuiseksi pyry-ilmaksi, ja alkoi sataa lunta niin tiheään, että lumi melkein peitti koko pappilan, ja kaikki luulivat kinoksihin kuolevansa.
Näin kevätloistossansa maa heloitti nuorna ollen, Vaan joskus rinta pakahtui nuort' tulta kuohumaan, Kun kirousta nousnehen näk' elon-vainiollen Sen poltti, rankaisi ja taas sävystyi innostaan. Mon' ennustaa, ett' ydin, maan vanhaksi tullen, jäähtyy Tuot' ennustusta, rintani, el' usko kauheaa! Kun ain' on liekit valveilla, elämä maassa viihtyy, Maa autioksi kallioks' ei kohmettua saa!
1 SENAATTORI. Nämä muurit Ei niiden ole luomat, jotka ovat Sua loukanneet; ei loukkauskaan niin suuri, Ett' yksityisen rikoksest' on tornit, Pylvästöt, templit sorrettavat. 3 SENAATTORI. Kuolleet Ne ovat, jotka lähtöös oli syypäät; Niin tyhmyyttään he häpesivät, että Pakahtui sydän.
Veti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä: katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. Vaka vanha Väinämöinen katsovi kiven rakohon: siellä kyyt olutta juovat, maot vierrettä vetävät kirjavan kiven sisässä, maksankarvaisen malossa.
Pontius pani pahaksi, Pakanan sydän pakahtui; Itse armas auringoinen Peitti kasvonsa punaiset; Pelkäjääpi maan perustus, Raskahat vahat vapisit, Koska päälle katsonevat.
"Agnesin äidillä oli harras ja lempeä sydän", lausui Mr. Wickfield, "ja se pakahtui. Minä tiesin sen hellän luonnon aivan hyvin. Ei kukaan voinut tietää sitä paremmin, kuin minä. Hän rakasti minua suuresti, mutta ei ollut koskaan onnellinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät