Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025


Tupa oli tyhjä ei, ovessa seisoi Elina ja voi minun päiviäni! Hän katsoi taas minuun tuolla omituisella lempeällä katseella, joka vast'ikään oli kuumentanut, punastuttanut ja hämmästyttänyt minua. Olisin voinut huutaa taivaaseen asti kerrassaan tunsin, että olin ollut koko iltasen yhdessä oman onneni kanssa kunhan vaan rohkenisin sitä lausua.

"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, hän tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, päiviäni, kun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin: ulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi! "Punalintu puusta lauloi, rastas räystähän rajalta: 'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyväoloinen, tynnyrihin tyhjettävä, kellarihin käytettävä tynnyrissä tammisessa, vaskivannetten sisässä. "Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku; siitä sai hyvän nimensä, siitä kuulun kunniansa, kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskahille: pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan."

Kun onnen hylkynä ja ihmisten Osani kurjuutt' itken yksinäni ja turhaan huudan kuuroon taivaasen Ja inhostuen kiroon päiviäni, Ma muiden toivomieltä halaisin, Mink' armautta, minkä suloutta, Tuon lahjat, tämän riennot tahtoisin Nuristen oman onnen nuloutta.

Eikä ole muuta kuin pelkkää onnettomuutta ja ikävää yhyy! ei mitään muuta koko maailmassa yhyy! MARTHA. Voi minun päiviäni! Enhän minä tietänyt, että se teitä niin vaivasi, kun hiljaa tässä vaan hyräilin. Elkää nyt tuota itkekö, osaan kait minä olla laulamatta, jos niiks' tulee. MAIJU. Kun saisin edes kuolla, en muuta toivoisi. MARTHA. Kuolla? Hyvä Isä tokkii! Nuorella ijällä?

Hän oli sydämeltään filosofi, eikä hän edes suuttunut tuon tapahtuman johdosta. »Minun tuomioni on luettu», hän sanoi minulle, »mutta silti ei minulla ole mitään syytä olla koettamatta päästä siitä mahdollisimman vähällä mielenliikutuksella. Minun vanhat luuni ovat hauraat, ja minä olen oppinut ymmärtämään elämää. Jumala tietää, etten halua viettää viimeisiä päiviäni hullujenhuoneessa

Mutta mikä sai Niilon minusta luopumaan juuri samassa, kun hän oli minua kosinut? PENTTULA. Katehien kirot tässä maailmassa paljon pahaa vaikuttavat. LOVIISA. Katehien kirot! Voi poloinen päiviäni, kirojen alaiseksi olen varmaankin joutunut, ei epäilemistä ollenkaan. Mikä tulee minulle neuvoksi, sanokaa, Penttula, mikä auttaa minua onnetonta niistä? PENTTULA. Sen minä teen.

Snellman Lönnrot! Taivaastako te siihen putositte? Tulisissa vaunuissako te...? Eihän kuin rakkarirattailla, sanoi Lönnrot. No mutta ! Voi minun päiviäni! Käykäähän toki! Herrat tuntevat toisensa professori Hartman, tohtori Lönnrot rehtori Snellman. Har den äran, ja professori kumarsi kohteliaan ivallisesti.

Enpä tuota tunnekana, Tunnekana, tieä Kulle syylle sylveäme, Kulle laaume laulle; Jop' on minua jotki suotu, Jotki suotu, kutki saatu, Sillaksi likasioihin, Pahan paikan polkimeksi. Joko nyt heitti Herra Kiesus, Hylkäsi hyvä Jumala, Sukukunnan surtavaksi, Heimon helliteltäväksi? Vaan ellös sukuni surko, Kamaloiko ristikansa, Mun poloisen päiviäni, Angervoisen aikojani!

Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia; Tappoi häiksehen hevosen, Ruo'iksehen mustan ruunan. Ei ole häistä Hiitolaisten, Pahan joukon juomingista; Ei häjyä häihin vieä, Kylän kurjoa kutsuta. Itse hurjat häänsä juovat, Pahat piirunsa pitävät; Ei varoa vaivaiselle, Onnettomalle osoa. Mulnaiset ajat paremmat. Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani.

LIISA. Minä sanon: nouskaa tuonne uunille. RENNE. Piiloonko? Hyi! LIISA. Ei auta muu. RENNE. Näkymättömäksi hengeksi? Sepä ei olisi hulluinta. HELMI. Renne ei mitään kujeita. Muista! RENNE. Var tyst sinä ja anna minun toimia. LIISA. Voi minun päiviäni kun sahtikorvosta otti peitteen. Ei se mitään, Hakekaa siihen toinen peite sijaan. LIISA. Niin, mistä sen nyt saan.

Päivän Sana

tassut

Muut Etsivät