Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kuoli multa suuri sulho, Kaatui multa sulho kaunis; Oisin tuota itkenynnä, Oisin itkenyt ikäni, Tahi puolen polveani, Vaan en voinut vuottakana, Enpä voinut naurultani Iso käski ottamahan, Emo tahtoi tappamahan, Veikko poies potkimahan, Sisko silmät kaivamahen. Ei lehto leväten huoli.
Tuli souten Suomen maalle, Melan luoen luotehesen, Airon iskein itähän, Kokan kääten Karjalahan. Sotkall' on sininen siipi, Anna sotka siipeäsi, Millä lennän löyhäytän, Yheksän meren ylitse; Lennän unta ottamahan, Nukutinta noutamahan, Ukon uuen lippahasta, Akan vanhan vakkasesta Unta täällä tarvitahan, Nukutinta nuurutahan, Unta tälle lapselleni, Nukutinta lemmelleni. Anna maata Maariainen.
Miest' ottamahan toista he minut pakoitti; Vaan kuinka voisin toista ma koskaan rakastaa? Niin kovin kurjaksi se sydämmeni saa. Oi armahani, tämä on pyyntöin hartahin, Sä että tulisit mun hautajaisihin', Kun mua lasketahan maan mustaan multahan, Sen tähden että sua vaan aina rakastan.
Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni. KARITAR Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.
Siitä Ilmarin emäntä laittoi karjan laitumelle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lasken lehmäni leholle, maion antajat aholle, hatasarvet haavikolle, kourusarvet koivikolle; työnnän kuuta ottamahan, talia tavottamahan ahomailta auke'ilta, leve'iltä lehtomailta, korke'ilta koivikoilta, mataloilta haavikoilta, kultaisilta kuusikoilta, hope'isilta saloilta.
Mitä niillä lampahilla? Villoja keritä. Mitä niillä villoilla? Lankoja keträtä. Mitä niillä langoilla? Sarkoja kutoa. Mitä niillä saroilla? Lapsille takkia. Mitä niillä lapsilla? Lastuja kantaa. Mitä niillä lastuilla? Kukkoja paistaa. Mitä niillä kukoilla? Herrojen syöä. Mitä niillä herroilla? Keräjiä käyttämähän, Oikeutta ottamahan. Kolkkaa kotaa.
DESDEMONA. Käykäämme kohti, ottamahan vastaan. CASSIO. Kah, tuossa hän jo tulee. OTHELLO. Urottareni kaunis, oi! DESDEMONA. Othelloni! OTHELLO. Oi ihme, suuri kuin mun ihastuksen', Ett' ennen mua saavuit! Mikä autuus! Jos joka myrskyn jälkeen näin on tyyntä, Niin riehukoon se, kunnes herää tuoni!
Mutta kun hän huomaa, ettei Juhalla ole asetta, astuu hän askeleensa takaisin ja jää seisomaan ovensuuhun. Hei, ka, on vierahia, kaukaisia vierahia! Terveheksenne! Eivät vastaa, ei Juha eikä Marjakaan. Tännekö heillä matka vaiko vielä edemmä? Minä tulin ... me tulimme ottamaan poikaa, sanoi Marja. Ottamahan? Isäntäkin? Tulin, sanoi Juha.
Silloin vanha Väinämöinen, kunpa kuuli kuolleheksi, Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän! Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan, vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi." Seitsemäsneljättä runo
Päivän Sana
Muut Etsivät