Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Mutta onkos siellä kirjoitettu myöskin," sanoi kuningas yhä vihaisena, "että sinun pitää tekemän huono rauha, koska voit määrätä hänelle rauhan ehdot. Etkö olisi voinut viedä Tsaaria vankinasi Konstantinopel'iin?" "Kyllä," vastasi suuri-visiiri, "mutta kukas olisi sitten hänen poissa-ollessansa hallinnut valtakuntaa? Ei kelpaa se mihinkään, että hallitsijat oleksivat pois valtakunnastansa."
Ja kujasten suussa ilmotti Juntus: Nyt kun ei olisi vallesmanni pihalla, niin sitte ei tarvitsisi pelätä! Onkos se vihainen? On... Se kiroaa, niin jotta voi perhana! ylvästyi Juntus. Se vei toisilta osan rohkeutta. Varovasti ja kaukaa he kiersivät talon, pitäen sitä yhä silmällä, mutta eivät huomanneet mitään. Juntus jo huomautti: Eipäs sitä olekaan!
Kyllä minä saatan tässäkin eikä minulla olekaan mitään erinäisiä isällesi eikä muille läksin vain huvikseni vähän jaloittelemaan se on tuo poikamiehen elämä niin yksinäistä ja ikävää. Kun Annu huomasi, minne päin Aapo tahtoi puhetta kääntää, käänsi hän sen tahallaan toisaalle. Onkos teillä vielä paljon leikkuuta tähdennä?
Mihinkäs sinä aiot mennä kortteeria? kysyi Viija rantaan tultua Arolan Marilta. Tuonne haudankaivajan mökkiin, sanoi Mari. Elä mene sinne, sanoi Viija, tule meidän kanssa. Onkos teillä jo asunto tiedossa? On. Me mennään mestariin. Vai jo teillä oli, sanoi Mari. No jospa minä tulen vaikka sinne. Jouduttautaanhan nyt kirkkoon, sitten sieltä tultua päätetään.
Nyt se vielä pilaa Kaikusen pojankin ja kuuluu tehneen piipun kopan Jeriko-paran päivän näkemättömästäkin". Honkalan Leena keskeytti muoria kysyen: "onkos se totta, kun kylällä sanotaan rukkiukon Sormulan pirtin uunilta viskanneen pellolle lehmän pääluun; se muka oli siellä hänen tarvispuittensa tiellä, vaan eiköhän Sormulan lehmäonnikin liene mennyt samaa tietä?" "Menihän se!
"Pimeässä, Herra nähköön!" vastasi Liisa, "ja mitä kaikkea lienee tapahtunutkaan; eikö lapsi liene vaihdettu." "Ei se paholainen toki ristin alta lasta saa," lohdutti häntä Sussu. "Niin, mut Maijapa ei muistanutkaan lapsen päälle ristiä panna ja kuules kuinka meidän Musti ulvoo, se mahtaa nyt taas nähdä itse rymän," puhui Liisa. "Onkos teidän Mustilla yösilmät?" kysyi kauhusta värisevä Sussu.
Mutta sen olet koreasti kuullut. Sanoppas kuinka vanha olen. KONRAD. Ykstuhatta kahdeksansataa kakstoista kello seittemän aamulla helmikuussa syntyi herra Erik Bonifacius Herman, ja syntyi samana päivänä Kuikkarissa vallan kummallinen, eräs silmätön, sokea sonni. HERMAN. Hmk! KONRAD. Onkos totta? HERMAN. Totta, äijä, totta!
Minun sukuni isän puolelta on kaikki senlaista myyrän sukua, kokonaan omituista siinä suhteessa." "Onkos se sukuvika, kun luulen näkeväni teistä, että olette aivan herkkä suremaan ja iloitsemaan?"
Hänen rumilla, nyt nopeasta juoksusta elpyneillä, kasvoillaan paloi rohkeus, uljuus ja luja päättäväisyys. Aseetonna, ei raippaakaan kädessä, oli hän rientänyt yksinään suden kimppuun. "Sepä oiva poika", arvelin minä, katsellessani häntä. "Onkos niitä täällä päin nähty sitten, susia näethän?" kysäsi pelkuri Lauri.
Houruksi olen pelännyt hänen tulevan. Onkos Virvelillä yhtään navetan takaisia saatavilla? VIRVELI. Taitaa vähän olla puruja massin pohjalla. KAISA. Oletkos saanut mitään tietoja Purimosta? ROOPE. En juuri ole niistä välittänytkään. KAISA. Etkö ole välittänyt? Olisitko voinut unohtaa kotitalosi? ROOPE. Mitä muisteltavaa minulla olisi siellä? KAISA. Hyvänen aika sinua! Siellähän on sinun ystäväsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät