Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Ja nyt, sanoi mylady, ollen olevinansa huomaamatta herttuan äänen muutosta, nyt, kun olen saanut Teidän ylhäisyydeltänne teidän vihollisianne koskevat määräykset, sallitteko, arvoisa herra, myöskin minun lausua muutamia sanoja omista vihollisistani? Onkos teilläkin vihollisia? kysyi Richelieu.
"Onkos voita?" kysyi rouva. "Ei ole voita eikä juustoa", vastasi Junu, nousten ylös; hän tiesi, että herrasväen kanssa puhuessa pitää seisoa. Hänen jälkeensä tuli kaksi rouvaa. Toinen niistä sanoi toiselle: "surkeaa tuo on, että ihmiset, jotka elää kihnuttavat kättensä työllä, koreilevat tuolla lailla.
Onkos se lehmä sitte jo ihan varma? No niin kuin sanottu, niin jos onnistuu, niin lehmä ja paras on sinun... Mutta nyt vaan ei hellitä Myrkky! Hyvä isä kuitenkin ... sitäkin Myrkkyä! Ka ... no niin!... Luota vain Myrkyn sanaan... Vaikka rahan voimalla panee tää poika Luukkaan sinut naimaan.
"Kuulkaas!" sanoi Taavetti, joka asian juoksua oli siihen asti sanatonna katsellut. "Onkos teillä ollut rohtoja sille vaimollenne?" "Ei, Taavetti hyvä, ei ole ollut rohtoja, minulla kun ei ole ollut rahaa niin kopekkatakaan viiteen viikkoon." Samassa astui Pynnölän isäntä ovesta sisään. "Hyvää päivää!", sanoi Pynnöläinen.
Miksi nyt on Antti niin käynyt ahkeraksi, vaikka ennen mainittiin muita laiskemmaksi? Hovistakin läksi pois onkos kuultu moista! vaikka saanut viikolt' ois markkaa kaksitoista. Nyt hän päivät kaiket vaan männikköä kaataa, uutismaaksi uutteraan lahden rannan raataa. Miksi nyt on Anttikin käynyt ahkeraksi? syynä suu on suloisin, immen silmää kaksi.
Minua ei vaan Jumala ole milloinkaan auttanut, sanoi Antero puoleksi leikillä. Onkos Antero sitten milloinkaan pyytänytkään? Sitä ei hän ollut tehnyt, kun oli varma siitä, ettei kuitenkaan voisi saada sitä ainoaa, mitä halusi. Jos edes voisin kieltää hänet! Vapautua hänestä kokonaan. Mutta aina hän seisoo edessäni, ja aina hän väistyy, kun häntä tarvitsen. Lupaa kaikkea, mutta ei pidä mitään.
Tuumautahan sinä Hikliiniä, minä olen nukkuvinani täällä pöydän takana," sanoi Tuomas ja meni pöydän taka maata. "Kyllä kyllä... Vaan asetuhan nyt joutuin, jo tulee porstuassa", kiirehti Erkki ja laittausi vakavasti istumaan. "Hyvää päivää!" toivotti Hikliini, kun pääsi sisälle, ja istui penkille. "Päivää, päivää! Onkos sitä nyt muuta kuulunut?"
Ja nainen katseli häntä kauvan. Mutta Olavi istui ja tuijotti niinkuin hän olisi nähnyt näkyjä, sekavia näkyjä, jotka kulkivat kuin tummat varjot hänen ohitsensa. »Kuinka sinä olet muuttunut, Olavi, sitte kun minä sinut viimeksi näin», puhui nainen hellällä äänellä. »Onkos sinulla ollut paljon suruja...?»
Lautakunnan esimiehen puheen johdosta juohtui vaarille mieleen aamullinen kissajuttu. Samalla muisti hän olevansa puolentoista manttaalin isäntä ja monen torpparin maallinen turva. Sentähden hän sylkäsi ja sanoi: »Niinkuin Suomen kansa, niin on meidän vanha kissa ollut kolme vuotta mahona » »Mutta», kysyi kanttori, »onkos Suomen kansa ollut mahona yhtään vuotta?
»Onkos se nyt sulla, Kaapo?» »Häh, mikä?» »Mikä!» »Niin, mikä?» Kaapo haukotteli. »Saakurin poika!» »Pidä vain Kaapo, se on saatu, mikä on annettu», vakuuttivat toiset. »Ei mulla ole», sanoi Kaapo haukotellen, »rupeaa uudestaan nukuttamaan... Onko sun puukkos sitten kadonnut?»
Päivän Sana
Muut Etsivät