Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Hän kaikki karit tuntee Ja suunnan suuntoaa, Hän, hänpä meidät saattaa Vakaasti valkamaan, Siis kiitoksemme hälle Nyt ensin kaikukaan. Ja nyt me laulakaamme, Oi siskot, veikkoset, Tään Suomen suloutta, Mi hurmaa sydämmet! Ja niinkuin mieli puhdas Nyt kirkkomatkan' on, Niin työssä tälle maalle Se puhdas olkohon! Ah, herttainen on hetki, Tää Herran päivä on!
Siell' on omat armahaiset Heimolaiset olleet, Siellä kaikki esi-isät Eläneet ja kuolleet. Tuuli tuima tunturitten, Hartioillas kanna Minut sinne, siellä sitten Havuhauta anna. Syntymäpäivänä. Ystävä kaunoinen, Kuule, sa pienoinen: Syntymä-päiväsi Noussut on, riemusi. Terve sa armahin! Isämme korkehin Onnea suokohon, Iloa luokohon! Onnea elolle, Rauhoa sielulle! Mielesi puhtahin Olkohon ainakin!
Suo henkesi etsiä, tutkia kaikki, Valo, totuus ohjeesi olkohon aina; Näin parhain käytetty sentään lienee Tuo henki, mi meissä on luonnolta laina. Pariisissa, maaliskuussa 1890. Ulapalla ollessa aavalla Se toive on sentään varma. Kun lasket aina sä yhtäänne, Niin löytyvi mannermaata Mut aavassa aattehen piirissä Vain mannermaata en löydä mä Kuin kuolon ja haudan Ja ikuisuuden.
Mutta kukaan ei ole profeetta omassa maassaan, niin ei myös pyhä Eerikkimme. Kunhan hänellä vaan ei olisi Browning revolveria yllä. Ei ajatella niin repäiseviä asioita. Muistetaan vaan rakkautta. Laula meille jotain Liisi. Onhan se rakkaus sukkela tauti, riivaa se meitä, riivaa se teitä varkahan tavalla se vaanii ja lyö, olkohon päivä tai olkohon yö. Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä. K
Maanpetturill' ei olla saa, ei juurt', ei last', ei vanhempaa. Vain virka: kalpa kavala tukena Suomenmaan, häväistys, kammo, kuolema, kirous, patto vaan niin nimi kurjan olkohon, se keveämpi kuulla on. Kaikk' ota haudan synkeys ja tuskat elämän, tee niistä hälle nimitys: surua vähemmän se tuo, kuin mihin tahran löi se mies, ken Sveanlinnan möi.» D
Sä veltto kansakunta, Katsahda taivasta, Ja elä muinaisunta Niin kuorsaa makeaa! Kun taasen on ryöstö ja raasto Sun lastesi keskellä, Nyt huuda! ei riittäne haasto, Se ei riittänyt ennenkään. Niin nouse tiikerinä, Min pojat ryöstettiin! Sun polkus pyörtehinä Käy metsän uumeniin; Ja kerkehin petturiroisto Ei turvahan päästä nyt saa, Oli tappio suuri, siis voitto Myös olkohon loistoisa!
Ja niinkuin mieli puhdas nyt kirkkomatkall' on, niin työssä tälle maalle se puhdas olkohon! Ah, herttainen on hetki, tää Herran päivä on! Ja kirkon torni nousee tuolt' yli kuusikon. Ja aamupaistehessa se noin kun hohtelee, totuuden, pyhän tietä se meille viittailee. Niin maamme tulevaisuus myös meille hohtakoon, kuin pyhä templi tuolla, ja meitä kutsukoon!
Ota tahtoni ja muuta Sinun tahtos mukaan tuo; Mitäkin jos mua kohtais, Tahdokseni tahtos suo! Ota kieli! Nimestäsi Suo mun laulaa, puhua, Leväten Sun luonas niinkuin Lapsi äidin povella! Ota kädet! Teko niiden Kelvollinen olkohon Sulle! vaikka maailmalle Tuo on kehno, kelvoton. Ota jalkanikin! Niitä Tahtos tietä juoksemaan Opeta ja asioillas Mieles mukaan kulkemaan!
Jo uupui poikanen verihin, Mi äsken taistella tohti; Ja auringon säde loistavin Kimmelsi kuollutta kohti. Ja päässä poikasen tosiaan Jo kruunu aurinkokuninkaan Nyt hellin kirkasna hohti. Se armas kruunu ol' auringon, Mi välkkyi päässä nyt tuolla. Se maineen seppele verraton, Sen vuoksi täytyvi kuolla. Oi, poika, olkohon intos vaan Taistella parhaaksi Suomen maan, Sen puolest' elää ja kuolla!
Meill' olkoon ansiona työ, Työ kunniallinen, Ja totuus vahva rintavyö, Jok' ei sydäntä syö, Vaan kantaa miehuuden. Tuo kumarrusten kunnia On halpain ansio; Ei nöyryys kiellä miehuutta. Vaan koirain tapana Imarrus olkohon. Ken möisi maansa onnea! Nuo henget irstaiset: He vieraan jalkapohjia Nuoleevat raukkoina, Kuin ruotuvaivaiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät