Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Rouva Huovinen näytti tyytyväiseltä ja lisäsi hetken perästä: "Sinä näytät olevan hyvin tuttu tohtori Hartin kanssa. Kuulin että sinuttelitte toisianne." "Niin, me olemme hyvät ystävät." "Oikeinko ystävät? No, en tahdo sanoa mitään siitä.
JUNKKA. Ja hän sen sinulle kostaa siten, että lähtee sinun mukanasi. EEVA. Oikeinko totta? Silloin pyydän anteeksi pojanviikarilta. Luulin, että hän tahtoi minua estää lähtemästä muun asian vuoksi. Muunko asian vuoksi? EEVA. Mitä asiaa teillä on Paavolle? JUNKKA. Paavolleko? EEVA. Ettekö odota sitä Rantalan huutolaispoikaa, joka soutaa kulkijoita tästä yli lahden?
Ei, ei ollenkaan. Polta sinä vaan, hyvä Albert. Niin, mutta jos äitiä aikaa ryvittää? Eikös mitä. Anna nyt Albertin polttaa rauhassa. Ja ottaisit viinipullon esille, Kirsti, niin tarjoomme Albertilla lasin. Meillä, näetkös, on hyvää viiniä, Madeiraa. Ohoo? Oikeinko Madeiraa? Jota lääkäri on määrännyt äidille.
VARRO. Oikeinko te puvuissa esiinnytte loppuharjoituksessa? OORTTA. Riikka kokee vaan solvaista minua, herra tohtori. Onko teillä jotakin muistutettavaa pukuni suhteen? Tässä on valtion omena sekä valtikka, ja kärpän nahka vaippa. Se kyllä on vaan jäniksen-nahkainen, vaan niin kovin tarkka ei tarvis olla.
Kun ei hän tahtonut hellittää löin sateenvarjolla päähän että silkkihattu lensi keskelle pihaa! Oikeinko totta? Aarnio nauroi jo tyytyväisyydestä. Mutta se hyökkäsi yhä uudelleen ja uudelleen kimppuuni, joten lopulta sukeutui aimo tappelu. Juoksemalla pääsin lopulta kyökin ovesta sisälle, saaden oven säppiin! Ja nyt olen tässä!
VOITTO. Se on hänen hartain toivonsa. LIISA. Mitä veljenne on sanova? VOITTO. Hänkö? Se on hänen suurin ilonsa; mutta mitä Te sanotte Liisa? Oikeinko te todella rakastatte minua? VOITTO. Minä puhun täyttä totta, Liisa. Minä en tahdo teeskennellä ääretöntä rakkautta, Mutta oikein koko sydämestäni pidän teistä.
*Matami Helseth*. Vai niin, vai luulette te, neiti, että minä en voi olla ihan varma. Voin niin, kun voinkin. Sillä jos puhun suuni puhtaaksi niin olen itse kerran vienyt kirjeen Mortensgårdille. Eihän, vai olette! *Matami Helseth*. Olen kyllä; olen kun olenkin. Ja se kirje oli vielä kirjoitettu täällä Rosmersholmassa. *Rebekka*. Oikeinko totta, matami? *Matami Helseth*. Niin, toden totta.
Mikä lieneekin pistänyt vanhempiesi päähän mennä ja muuttaa Viipuriin juuri silloin! VIKTOR. Isä sai siellä paremman paikan joksikin aikaa. Ja minun taas täytyi mennä polyteknikoon. SYLVI. Et usko, kuinka minulla oli ikävä ensimmältä. Sinua minä varsinkin kaipasin; tiedätkös, minä olin pitkät ajat ihan kuin kipeä. VIKTOR. Oho, oikeinko totta? SYLVI. Luulin jo, ett'en koskaan voisi sinua unhottaa.
Kun matkavaunut olivat portaitten edessä ja Emilia istu Algernon'in vieressä itkusilmin, sanoi hartaat, surulliset jäähyväiset vaunujen ympärillä rakkaille vanhemmillensa, silloin tarttui Algernon hänen käteensä kysyen: "tahtoisitko nyt halukkaammin jäädä tänne kuin minua seurata?" "En, sinua tahdon seurata", vastasi Emilia. "Oikeinko sydämmestäsi?" "Varsin sydämmestäni".
Pastori luki kirjeen, ja Aino tarkasteli hänen kasvojaan, hänen lukiessaan. "Oikeinko arvasin, isä?" kysyi hän pelolla, "kysyykö hän sitä, mistä kirjoitin sinulle? "Niin, juuri sitä", vastasi pastori, työntäen alahuulensa esiin. "Isä, anna heille kieltävä vastaus", huudahti Aino niin kiivaasti, ett'ei isä ollut sellaisena koskaan nähnyt häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät