Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Siinä te, Kreeta, häntä taas puolustelette ja silittelette! Ei se muuta kuin yllyttää vastustukseen, sen minä sanon. Ettekö jo itsekin huomaa, mitä siitä on ollut seurauksena? On siinä teilläkin osanne! Syytättekö te, emäntä, minua siitä, mitä on tapahtunut?... minua! ja oikeinko todella? No, ettekö te aina pidä tuon puolta minua vastaan! Enhän minä muuta kuin mikä on oikeus ja kohtuus.
Valkopohjaa, sanoitte, sinisillä ja punaisilla juovilla. LEENA-KAISA. Noh, mikä nyt on? Johanna, mikä sinulle tuli? LEENA-KAISA. Onko jotain tapahtunut? Hyvä Jumala, hyvä Jumala LEENA-KAISA. Kangas? JOHANNA. He ovat vieneet minulta Vörskyn rouvan kankaan! koko pitkän kankaan LEENA-KAISA. Oikeinko totta? No, ilmankos Risto sitä niin piilottelikin selkänsä taakse. JOHANNA. Mitä minä teen?
Nyt Leena ottaa toisen kiven teitiltä. Sano sinä Leena, lukkoonko on vanhan korva mennyt, vai oikeinko on tuo kylä kuollut, sillä ei siellä halli hauku eikä miesten ääntä kuulu? Tyttö sanoi: Ei siellä ketään ole. Mutta minkäs kiven olen teitiltä ottanut? Taas näytti vaari väärän kiven, sillä hänen katseensa kävi alas laaksoon.
APEMANTUS. Sinä itket, Timon, heitä juottaaksesi. 2 YLIMYS. Noin meidän silmiss' ikään sikisi ilo, Ja heti saalas esiin pulppusi. APEMANTUS. Ha! ha! Se oli äpärä se saalas. 3 YLIMYS. Todella, arvo herra, oikein hellyin. APEMANTUS. Oikeinko? TIMON. Haa! Mitä toittaa torvi? PALVELIJA. Anteeksi, armollinen herra: siellä on muutamia naisia, jotka kiihkeästi pyytävät päästä sisään. TIMON. Vai naisia!
Alma oli punastunut hiusrajaa myöten ja kumartunut alas sanomaan jotain likimmäiselle lapselle. Mutta tarkasti hän nyt seurasi jatkoa. »Eikö ole? Morsian sitten. Niin, olisi tuo pitänyt arvatakin.» »Mistä?» kysäsi Nymark naurahtaen. »Onhan niitä merkkiä.» »Kas vaan. Saanko kysyä, minkälaisia merkkiä?» »Oikeinko se pitää sanoa?» »Tietysti.» »Silmänluonnistanne tuon jo näkee.
"Kun tarkoitus on näin hyvä, niin voitte te hyvinkin kirjoittaa tuohon listalleni 10 markkaa", kuuli Sanna jonkun sanovan innokkaasti. "Hä hä hä hää!" nauroi Pekkolainen, "oikeinko siihen sitte pitää panna sen mukaan kuin kukin voi? hä hää..." Kuului siltä, että kerääjä oli osannut kutkutella Pekkolaisen itserakkautta, sillä tuo nauru oli siitä varmana todistuksena.
'Kyllä se Heikki toimensa tolkulla tekee. Miehet viipottavat lakkejaan jäähyväisiksi ja me lähdemme.» »Että oikeinko se on sellaista» kysäsi tyttö ihastuneena. »Tietysti, tietysti, mutta älä virka nyt mitään! Me lähdemme jo kotiinpäin, puhutaan sitte kotona. Ja me nousemme mäelle ja laskea hurautamme loivaa rinnettä alas.
SELMA. Minusta tuntuu niin hyvälle, saatessani puhua sinun kanssasi. SELMA. Minä olen ollut niin yksinäni. Ei ainoatakaan ystävää! Ja kun harvoin saan kaupungille mennä, en juuri saa puhua kenenkään kanssa, joka RAHIKKA. Sinä pidät siis minua ystävänäsi? SELMA. Tietysti. Olemmehan me lapsuuden ystäviä. RAHIKKA. Niin! Voi kuinka sinä ilahutat minua. SELMA. Oikeinko totta?
"Hän on kohta aiwan terwe ja minä woin wakuuttaa, ettei teidän tarwitse sen asian wuoksi huolehtia yhtään wähää", sanoin minä hänelle. "Oikeinko totta?" kysyi hän puoli=iloisesti. "Se on niin totta kuin minä tässä. Ettekö te koskaan woi luottaa muiden ihmisien sanaan?" kysyin sitten wähän kummastuksissani.
Ja näkisit kuinka korkealta me hyppäämme. Herran poika, sinä pyörtyisit varmaan. Tulepas katsomaan huomenna. Maisterimme sentään on paras kaikista. Mutta nyt hänen on kätensä särkynyt.» »Oikeinko pahasti?» »Kyllä jotenkin, mutta kaks niistä! Ei miehet sen vertaisista mitään. Tohtori kielsi kivenkovaan vaivaamasta, mutta jopa hän tänään taas oli järvessä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät