Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Eilisestä saakka jäytäneet mietteet olivat kuin pois puhalletut, ja hän virkkoi vähän veitikkamaisesti: Kuinkas olisin virkkanut, kun en voinut tietää, tekikö teidän mielenne tulla mukaan. Antakaa minäkin rupean heinäntekoon! Siin' on harava! Ei, minä tahdon viikatteen. Oikeinko viikatteen ... osaatteko sitten muka niittää? Mitäs en minä osaisi!
RUOTUS: Terve! (Itsekseen.) Vakavanha Väinämöinen ynnä Seppo Ilmarinen! Oikeinko todisti aave? (
Se sana hänessä kytee, sen huomasin. Tuo kipinä ei kauan ole leimahtamatta ilmituleen". Oikeinko ennustit, vanha Guro? Palattuansa kaupungin retkeltä oli Aslak juuri sama kuin ennen, kun Liv ja hän olivat yksinänsä. Tämä matka oli virkistyttänyt häntä ruumiillisesti ja hengellisesti, sanoi hän. Oli ollut niin hupaista jälleen nähdä kaikki, mitä hän ei ollut moneen vuoteen nähnyt.
Muori, joka löydettiin tuvan sängystä nukkumasta, pantiin viinaa hakemaan Vennun rahoilla. Taas vallitsi näennäisesti mitä sydämellisin ystävyys miesten kesken, kun viina saapui ja siitä saatiin ryyppyjä ruveta kallistelemaan. »Tuota noin», alkoi Vennu, »oikeinko sinä aiot antaa sen Saviojan Villen viedä omaisuutes kuin joku vellipöksy?» »Vellipöksy?» »Niin, niin, mies sellainen kuin sinä.»
Myöskin kävi hän silloin tällöin matami Raskin kotona ohjaamassa Annin kotitöitä ja pieniä askareita. Kerran kuin Helmi taaskin oli poikennut tervehtimään pientä suosikkiansa, Annaa, ja puuhaili tämän kanssa, kääntyi matami Rask hänen puoleensa lausuen: "tiedättekö mitä, Helmi-neitseni? Minä olen tänään valinnut teille sulhaisen." "Minulle sulhaisen? Oikeinko totta?" lisäsi hän nauraen.
MARTHA. Siitä se vielä kerran maailmassa tulee rivakka emäntä taloon. Kuka hänet sitten saaneekin. TEUVO. Niin, kukahan saanee ? Kuulkaa onko hänellä jo sulhasia? MARTHA. No, niitä nyt on jos kuin! TEUVO. Oikeinko todella? MARTHA. Ka, oikein todella. Mitäs minä siitä valehtelisin. Kaikkihan ne ovat tään kaupungin herrat rakastuneet Maiju neitiin. Ettekö ole kuullut? TEUVO. En. No, ja Maiju?
Mutta päästiin vihdoinkin siksi tolkulle, että Heikki veti taskustaan esiin hopeakuorisen Londonin kellon ja kyseli, paljonko saisi jauhoja velaksi tätä panttia vastaan. Kastori tutki kellon. Se oli siihen aikaan vähintään 20 markan arvoinen. Kastori tarjosi leiviskän jauhoja. Mies katseli tuijotellen, oikeinko tuo todella? Silmäkulmiin vetäysi jotain naurunkierrettä ja hän pisti kellon taskuunsa.
On siellä ollut montakin, selitti Jaana. Niin, mutta minä tarkoitan noin kymmenkunnan vuotta sitten. Parikin nälkävuotta peräkkäin? Kyllä oli. Mistä kylästä sinä sanoit olevasikaan? Jaana ei ollut kotoisin oikeastaan mistään kylästä. Mutta hän mainitsi Lentuan nimen. Juuri Lentuan, virkkoi parooni vilkastuneena. Siellä piti minun tyttäreni pienten lasten koulua. Oikeinko totta?
"En minä jaksa nauttia mitään. Hoh-hoo. Täytyy lähteä kotia." Hän peräytyi ja oli tapansa mukaan painumaisillaan alas kylki edellä. "Maltas nyt malta", jatkoi äitini, "oikeinko sinä annat kaikki tyyni tyttärille, etkä pidätä itsellesi yhtään mitään?" "Se on tietty, kaikki tyyni." "Entäs sinä itse ... missäs sinä itse aiot asua?" Harlow oikein käsillään huitomaan. "Missäkö?
Meni näet sitten lyömään vetoa Kantolaisen kanssa, kun Kantolainen väitti, ettei Raamatussa niin ole.» »Mutta mitä hittoa ne tuolla kylässä noin huutavat, oikeinko ne varustelevat niin kuin sotaa?» virkahti Lukko katsellen kylää kohti, mistä hämärässä vielä erotti liikehtiviä ihmisiä ja kuului hajanaisia ääniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät