Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Leivonen livertää jälleen maan ylösnousemislaulua; kevätaurinko lähettää lämmittävät säteensä huoneeseni ja nurmi jo vihantaa lemmikkini, esikoiseni haudalla. Ja minä... Herra, sinä joka lyöt, Herra, sinä joka parannat, sinua minä ylistän! Sillä kaikki lähettämäsi suru on hyvä, jos vaan kärsivällisesti ja nöyrästi otamme vastaan.
Sitten kävelivät he verkalleen pitkin poppelikujanteita, jotka rajoittivat sitä aluetta, jota sanottiin puistoksi. Puitten välissä nurmi levittäytyi vihreinä mattoina. Ihan perällä sijaitseva pensasmetsä oli hurmaava pienine kiertelevine polkuineen, joita reunustivat lehtiaitaukset.
Oman, oman rintas lämpö, eikö niin, riittää sulle, ihmeellinen lintu! Kimppu kukkia akkunalla. Lunta ulkona kaikkialla, lunta nuorta ja valkeaa. Valkea, luminen maa. Punaiset kukkani akkunalla, nurmi on kaikki jo hangen alla. Rannasta rantaan aukeaa valkea luminen maa. Iltahämärässä vasta latu järvenrantaan vie. Aavan selän poikki kulkee luotisuora viittatie.
Vaan taistellen Jos kuolen näet sä loistehen. Ja vereni kun vuotaa maan Edestä viime pisaraan, Sä tähtimaihin katsahtain Mun näet ja loistat sielussain. Kun nurmi, nostain kukkia, Tuo haudalleni kruunua, Sä lemmen kyynel siihen luo, Jon levännehet luuni juo. Tää maa jos sortuu kansoineen, Jos syöstään kurja orjuuteen, Niin luokseni sä lennä pois, Sull orjan kahleita en sois.
Maa, joka vähäistä ennen oli paljastunut, oli vielä kellahtava ja keväisen kostea, puut olivat vielä lehdettömät, ja ainoastaan vallien päivän puolella ilahdutti silmää veres vihanta nurmi. Mutta jo tämä vähäinenkin vihannuus riitti keväisiä tunteita herättämään, kun taivas oli korkea ja sininen ja kun auringon säteet kimaltelivat Salmen silloin vielä kirkkaassa vedenpinnassa.
Terve veet sinertämähän, viitakot vihertämähän, terve maahan marjan varret, terve kukkaset keolle! Paista päivä näille maille, näien peltojen perille, nosta maa makoamasta, Luojan nurmi nukkumasta, pane korret korttumahan, sekä varret varttumahan, tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota, kynnöstämme, kylvöstämme!
Ylhäältä sinertävästä avaruudesta kuului kiurun suloinen kevätviserrys. Luonto vietti onnellista lapsuutensa aikaa. Ja lapsuuden onni ja ilo loisti nuorten koululastenkin kasvoilla. Lähestyttiin jo matkan päämäärää, Tuomisaloa. Siinä kasvoi sekä lehti- että havupuita. Sen päivänpuoleisella kupeella oli sievä nurmi.
Piennä kyynä sentään murhe mieleeni saa: alla omenapuiden ääntä ei lempeintä, jok' ei voisi haavoittaa. Juhannus. Pehmoinen nurmi ja tuoksu koivun ja tuomen kukkivan, vierellä virran verkas juoksu. Lempeät, hivelevät säveleet, värit väikkyvät.. Autuas, perhona keijuva kevät! Kotisi, kotimaasi, sieluni, jäi näköpiirin taa. Turhaan kannoit sa unelmaasi.
Ei ole ollut tien varrella ainoatakaan ilon majaa. Lakoutunut nurmi siellä ojan reunalla vain osoittaa sijan, mihin joskus olet uuvuksissasi istahtanut. Välistä sentään kohoo tie kukkulalle Pohjanmaankin aukealla. Ja on elämässäkin joskus sunnuntaihetkiä, niinkuin on korvessa kosteikko, niinkuin kukkula alangon keskellä, niinkuin saari suuressa meressä.
Min kevät kätkevi kohdussaan, Sen kesä kukkina kantaa; Ja syys kun joutuvi, tultuaan Se lahjat runsahat antaa. Sai toiste nurmi kukkihin, Heräsi tunnot nuorten, Puroset niinkuin ilmihin Rinnoista puhkee vuorten; Niin sammalmättähäll' istahtaa Luo tytön poika nyt tohti. Vaan luudat, siivilät singoittaa Tuo tyttö poikasta kohti!
Päivän Sana
Muut Etsivät