United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin, kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Siitä nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi; nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi. "Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän. Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyvästi Osmon uuen pellon päässä, kaskessa pojan Kalevan.
Tietähän oluen synty, Juoman alku arvatahan: Ohrast' on oluen synty, Humalasta julkijuoman, Vaikk'ei tuo ve'että synny, Eikä tuimatta tuletta. Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyynä maahan kynnettihin, Viholaisna viskottihin Vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen; Siitä nousi nuori taimi, Yleni vihanta virpi, Nousi puuhun pienoisehen, Kohti latvoa kohosi.
"Miestä kaunoista murehin, syytä syntymättömäni." Kuului jo salainen kuiske, sisiliskona sihisi, viikon vierren kyynä kulki, kuun mennen karhuna mörisi: "Yks oli pirtti polttamatta, miksi pirtti Räikön räähkän?" Räikön vaimo valkeuinen se sanan sanovi julki: "Näytti tien viholliselle, neuvoi Räikkö piilopirtit." Räikkö röyhkeä ärähti: "Sen varsin valehtelitkin! Vai onko näkijä ollut?"
Kaunis myrskyssä, kauniimpi tyynnä, päivänpaisteessa kylmänä kyynä. Aalto on ahnas, syvyys on hellä, surmaa sankarin lempeydellä. Huomenen huolissa merimies soutaa; pohjalla ijäti uinua joutaa. Päällä päilyvät tähdet ja kuudan, alla yö, pyhä, yksi ja muudan. Pinta on pettävä, tosi on syvyys, turmaa tuova kuin naisen hyvyys. Hiihteli sininen neiti, sinisessä tähti-yössä, unessa etäisen onnen.
Ja Firenzen kaune ol' luodit kultaiset, kun suurta tehtiin! Tuo oli isäintapa niiden, jotka nyt piispanhiipan vapaaks tullen kertyy lihaansa lihoittamaan konsistoriin. Se suku julkea, mi kyynä vainoo pakenevaista, vaan jo lampaaks leppyy, jos sille näyttää kukkaron tai hampaat, jo nousi, vaan niin alahalta, että pahaksi pani Ubertin Donato, kun appi hälle suvun moisen antoi.
Piennä kyynä sentään murhe mieleeni saa: alla omenapuiden ääntä ei lempeintä, jok' ei voisi haavoittaa. Juhannus. Pehmoinen nurmi ja tuoksu koivun ja tuomen kukkivan, vierellä virran verkas juoksu. Lempeät, hivelevät säveleet, värit väikkyvät.. Autuas, perhona keijuva kevät! Kotisi, kotimaasi, sieluni, jäi näköpiirin taa. Turhaan kannoit sa unelmaasi.
Ja Firenzen kaune ol' luodit kultaiset, kun suurta tehtiin! Tuo oli isäintapa niiden, jotka nyt piispanhiipan vapaaks tullen kertyy lihaansa lihoittamaan konsistoriin. Se suku julkea, mi kyynä vainoo pakenevaista, vaan jo lampaaks leppyy, jos sille näyttää kukkaron tai hampaat, jo nousi, vaan niin alahalta, että pahaksi pani Ubertin Donato, kun appi hälle suvun moisen antoi.