Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Sa kunnon Jago, surust' aivan kalme, Ken alkoi, sano, nimess' ystävyyden! JAGO. En tiedä. Ystäviä kaikk' ol' äsken Ja rakkaita kuin morsio ja ylkä Makuulle mennessään. Ja sitten heti Kuin mikä tähti heilt' ois järjen vienyt Asehet maalle, rinta vasten rintaa Verisess' ottelussa! Min en tiedä, Mist' alkoi tämä kummallinen riita.
Se harmittais: mut siivo on ja hieno Mun loihtuni, ja nimess' armahansa Manaten näin vaan hänet ilmi loihdin. BENVOLIO. Hän varmaan hiipi tuonne puiden varjoon, Ja pitää neiteen yön kanss' yhteyttä: Sokea lempi pyrkii pimeyteen. MERCUTIO. Jos lemp' on sokea, se ampuu syteen.
KUNINGAS. Tule, Hamlet, tämän käden sulle annan. HAMLET. Anteeks suokaa: väärin teille tein; Mut anteeks, nimess' aateluutenne! Tää seura tässä tietää, ja kai tekin Olette kuullut, että raskas synkkyys Rasittaa mieltäni. Mit' olen tehnyt, Mi teissä sydänt', arvoa ja tunnett' On loukannut, sen hulluntyöksi väitän. Laertestako Hamlet loukkais? Ei!
Hengille luonnon liekö hennommille Se peljättävä, paha kummitus? Inhoittavalta tuntuneeko sille Yörauhassansa seudun kauneus, Kun uhaten näin katsoo kaikkialle, Järvelle, maalle sekä taivahalle? Ei, hengeksi sen mieleni vaan houraa, Olento on se tosi itsestään. Se muistuttaapi miestä rautakouraa, Jok' ennen voimakkaalla kädellään Sen rakensi ja nimess' uskon uuden Sen kautta sorti Hämeen vapauden.
Täst' epäliitosta se Edward syntyi, Joll' armosta on prinssin arvonimi. Puhua voisin vielä katkerammin, Mut kunnioitus eläviä kohtaan Mun kieltän' armotellen hillitsee. Siis oikeutenne nimess' ottakaa Tää tarjoomamme arvopaikka vastaan, Jos ette maan ja meidän onnen tähden, Niin nostaaksenne jalon sukupuunne Tään kieron ajan turmeluksesta Taas tosiluontaiseen ja suoraan suuntaan.
Tämänlainen kuiva ruoho On kitkettävä pois; siis minun saat. LUCIUS. Oi, rakas isä, pojastas jos käyn, Mun pelastaa suo veljieni henki! MARCUS. Isämme nimess', äitimmekin tähden, Mun anna veljen rakkautt' osottaa! TITUS. Sopikaa siis; ma säästän käteni. LUCIUS. Käyn heti kirveen. MARCUS. Minä sitä käytän. TITUS. Käy tänne, Aaron, aion heidät pettää. Kätesi mulle lainaa, niin saat minun.
Pojast tuli kuitenkin väkevä, harteva, kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea, ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan, ja töitä teki kaikkia, päin mäntyyn kaikki vaan. "Miks, Herran nimess', aikonet sinäkin, poloinen?" näin ukko Dufva useinkin saneli tuskaillen. Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää ja itse käypi miettimään, min parhain ymmärtää.
Päivän Sana
Muut Etsivät