Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Toisinaan taas heräsivät korkeat hohtava-ikkunaiset linnat mielessä. Linnojen ikkunoissa istuivat neidot, kädet raukeina ikkunan laudoilla, ja katselivat hopeankelmeille puistoille linnain edessä. Ihana soitto valui niistä ikkunoista puistoihin, suloisempi ikävä hiipi ihmiseen sentään niitä neitoja katsoessa.
Croyen neidot, vaikka he salaa olivatkin vihoissaan siitä, että Ludvig jälleen karkoitti heidät näin epäritarillisesti ja epäkohteliaasti hovistaan, jossa hän oli luvannut heille turvaa, eivät kuitenkaan yhtään vastustaneet tätä kiireistä lähtöä; päinvastoin he pyysivät varhemminkin kuin mitä hän oli ehdoittanut, vielä samana yönä, saada lähteä.
»Ja Johanna ei ole voinut hyvin?» jatkoi kuningas. »Mutta älkää olko huolissanne, serkku; kyllä hän pian paranee. Taluttakaa hänet kamariinsa, sillä aikaa kun minä vien nämät vieraat neidot omalle puolelleen.»
Yhtyvät he atrialle, uljaat pojat Niinkuin neidot kauniit vaatteiss' valkehissa, Vöissä sinisiss' ja kukkas-seppeleissä.
Rietasta kansaa vihaan, se jääköön pois! Vait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja ma laulan nyt, Apollon pappi, teille, te neidot ja nuorukaiset! Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa, mut heilläkin on herrana Jupiter, mi murskas gigantit ja maailmaa kulmia rypistäin järkähyttää.
Hän katseli tarkemmin: yhä selvemmin näkyivät neitoset, yhä suloisemmalta tuntui heidän soittonsa; yhä himmeämmäksi muuttui maa ja taivas, yhä heikommiksi tulivat voimansa. Hän yhä vaan katseli. Veden neidot olivat niin ystävällisen näköisiä, ne viittailivat hänelle ikäänkun olisivat tahtoneet lausua: "tule meidän seuraamme itkevä impi; täällä ei ole huolta eikä surua."
En voi sitä sen minä tunnen en voi elää, onnelliset neidot tuuppavat minua alas kaikki on käynyt niinkuin he unessa minua uhkasivat: siinä makaa Jooseppi muserrettuna ja rikki lyötynä, ja minun täytyy häntä seurata, niin on päätetty ja niin täytyy tapahtua; ei kukaan ihminen voi sitä vastustaa. Wappu, Wappu! sanoi kirkkoherra ja löi kauhistuneena kätensä yhteen. Mitä sinä puhut! Onnelliset neidot!
Jollon kullon joutessasi Taikka leivästä levota Surullisna suuruksesta Ljenet joutunut jotenkin Käymään kirkonkin läpitse Seurakunnan suomalaisten. Mitäs mjelestäs havaitsit Sjellä viipyissäs vähäisen? Mitäs korvissas kumahti, Mitä silmäs selittivät? Mitä mjehet veisaisiivat Ukot römisiit uroosti, Mitä mujat vinkaisivat Neidot nuoremmat kimahti; Lauloivatko latinata Vainko Grekata vetiivät?
Nyt minä vast' otin ruokaa taas sekä viiniä tummaa suuhuni laskin; rahtuakaan en nauttinut ennen." Kuuli ja kumppanien sekä neitojen käski Akhilleus vuoteet valmistaa etusuojaan, kaunihit alle purppurapatjat panna ja raidit myös varaella, vaipat, kaattuvat villaiset viel' uinujan peitoks. Uksest' ulkosivat heti neidot soihtuja kantain, vuoteen kummankin vireästi he laittivat kuntoon.
Hilja ei kuullut, mitä neidot ajattelemattomuudessaan kuiskailivat, ja sepä oli onni, sillä pian on turhuuden siemen kylvetty viattomaankin sydämmeen. Lapset olivat nyt saaneet koppansa tyhjiksi ja läksivät kotiin, mutta toisena päivänä he menivät taas ja palasivat jälleen, tuoden tyhjät kopat takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät