Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Kaikki neidot olivat hyviä ystäviä keskenänsä, nauroivat toisillensa, halailivat toisiansa ja istuivat toistensa kanssa sylitysten, mutta kullakin heistä oli erikoinen ystävänsä, erikoisia asioita varten, ja tuo erikoinen ystävä oli yleisenkin ilon aikana kullekin kalliimpi, kuin yleinen ilo ja hupi.
Tämän muisti kuninkaatar ja pakeni, kovasti huutaen ja neidot seurassaan, ulos huoneesta erääseen tuon lavean teltan sivukamariin.
Sinistä ja hämärää, pilarit hyminöivät ylös, vaaleat neidot kahden puolen kuin haihtuva huminoiva tuulen henkäys iltaisella lehdistöllä. Parsifal kulkee kirkon kajaavaa käytävää ja viileästi kuuluu askeltensa kumina ylös holveihin.
Morsian houraili, hänen äitinsä istui hänen vuoteensa vieressä, ja sulhanen kulki totisena, hätäisenä ja levottomana huoneesta huoneeseen. Nuori pappi jäi vielä seuraavaksikin päiväksi häätaloon. Me nuoret neidot istuimme kuin opetuslapset hänen jalkainsa juuressa ja kuuntelimme häntä.
Pienet somat papittaret varsin viehättävät Vestan neidot, jotka ylläpitävät ikuista tulta metallikupposissa ... ei saa koskaan sammua, ei koskaan sammua ... toinen toistaan somemmat, näppärämmät ... kultaset, kullanmuruset ... he, he, he! Ja hän käännähteli siinä lattialla pilarien välissä ja hymähteli ja astahteli. Kassalta kassalle. Mutta yht'äkkiä kävi hän totiseksi.
Minä rakastan häntä, hän on voimakas ja luja kuin kallio. Hän on tuleva sisareksenne. Hän on ihana sanoivat neidot, hänellä on vuorivuohen silmät. Vaan hänellä on lämmin veri ja hän lempii vuorivuohen-ampujaa me tiedämme sen! Laskekaa siis kätenne hänen sydämellensä, että se jäätyy kaikkine lempineen ja hän tulee onnelliseksi kuin te käski Murzoll.
Jää tytöt kuiskuin kaivon luo: "Kai haudastaan on noussut tuo?" Ei, neidot, näin on laita tän: Käy vasta hautaan maata hän. Hän kullastaan on pettynyt, Siks paras päästä hautaan nyt, Näet parhaan rauhan lepo tuo, Mi unta mailman loppuun suo. Krenatöörit. Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin, Oli kumpikin Venäjän vanki. Mut kun he pääsevät Saksaan näin, He sieltä ei lähtöön hanki.
Siell' oli juhla nyt linnassa keisarin, Mutta mä Laatokan aalloille kiiruhdin. Vaahtona nousin mä portista Vuoksen tuon, Lohena hyppelin läpi koskien vuon, Silloin ihmeeks' kuulin kaukana kohinaa, Imatran mahtavan pyörtehen pauhinaa. Siskoni Vellamon neidot, nuo pienoiset, Saimaan aalloissa aikansa leikkinehet, Vastaani vimmoin rientävät, kiiruhtaen, Vaipuvat verta vuotaen mun povellen.
Loviisa parka, hän käy ja käy Kylät kaikk' ja linnat, ei loppua näy; Ja aina hän soittavi, laulavi vain: Varokaatte, oi neidot, kehtoa ain'. Oi mua Loviisa parkaa! Oli paahtava päiv', oli helteä sää; Jo kuumeni posket, jo pyörtyi pää; Läpi lehdon tie kävi vilppainen, Miss' soi ilolaulut lintusien. Oi mua Loviisa parkaa!
Katri, sinulla on rakastaja Skotlannin arvo-miesten korkeimmassa säädyssä!" "Sen tiedän, isä," sanoi Katri hätäymättä. "Soisin kyllä ettei niin olisi". "Niin minäkin soisin", sanoi munkki, "jos tietäisin sinut turhuuden lapseksi, jommoisia useimmat nuoret neidot sinun ijälläs ovat, varsinkin jos heille tuo turmiollinen kauneuden lahja on suotu.
Päivän Sana
Muut Etsivät