Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Heleena, jos olet maillani, kun kuolen, niin laula tuo laulu kuolinvuoteeni luona." Salainen liikutus kohotti laulun ajalla nuoren neidon rintaa. Hän nosti silmänsä ylhäisen valtijan puoleen, jonka sydäntä hän tahtoi hellyttää, ja nähtyään jalompia ja hellempiä tunteita kuvastavan hänen jaloisiin kasvon juonteisiinsa, hänen sielussaan heräsi ihmeellinen, vapiseva ilo.
Et vartta nää niin viehkeää, mut hymy saa sun taikaan, ja silmät nuo ne säihkeen luo, kuin kaste aamun aikaan! Hän veikaroi, taas olla voi luo äidin mieli keidon. Mua lempii hän, vain seikan tän voit väittää viaks neidon. Oi, leyhki, länsi vienoinen, kautt' alhoin, metsänrantain; mailt' tuoksujen sä mettisten suo tulla simaa kantain! Sa pojan luo taas tyttö tuo, luo kevätkoivun kannan!
Ihminen heitä puhuttelee ja he vastaavat hänelle; jopa tapahtuu välistä, että he sangen tärkeinä hetkinä antavat ihmiselle ratkaisevia neuvoja. Näin osoittaa esim. tianen Wäinämöiselle, kuinka maa on raivattava pelloksi, kyntörastas vaikuttaa Pohjolan neidon käsitykseen avio-elämästä, varis herättää kostontuumat Kullervon sydämessä.
Ja tämä tapahtuu provastin vartoessa tytön naimalupaa Topiakselta, ja minä jään viimein kuitenkin kaikesta paitsi. Olis nyt neidon isä tässä, mahtavin naittajansa, niin kaikki kävis hyvin. Tulevana sunnuntaina kuulutettais kolmas kerta, ja samana päivänä häämme vietettäisiin myös. MIKKO. Minä ennustan sun voittavan! KRISTO. Jos totta ennustat, niin oletpa häitteni paras vieras!
Graaliin, josta jokainen kukkanen puhuu ja jokainen neidon kaipauskyynelinen silmä, Graalin hyminöivään temppeliin, jota ajatellessa jokaisen ritarin rinta on viritetty säihkyviin tekoihin, sinne viihdytys- ja viritystemppeliin on värähtävän Parsifalinkin, sinisen ritarin, mieli. Graalia etsii vaeltava Parsifal maailmalta, rintansa valkoisena sykähtävänä tulena.
Kajastipa niistä kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi lyömään neidon sydän; sillä nyt hän tunsi entisen ylkänsä. Mutta miksi lähestyi hän miekka kädessä? Tämä neitoa arvelutti, ja hän lausui heikeällä äänellä: »Tämäkö miekka mun tuskani viimein lopettaa?
"Hyvä on," virkkoi Vinitius, jota vastauksen täsmällisyys miellytti. "Mitä keinoja aiot käyttää?" Chilon hymähti viekkaasti. "Keinot ovat sinun käsissäsi, herra. Mutta minulla on äly." Petronius hymähti. Hän oli täysin tyytyväinen vieraaseensa. "Tuo mies saattaa löytää neidon," mietti hän. Vinitius rypisteli kokoonkasvaneita kulmakarvojaan.
Säkeniä säihkyy; palkeet Lietsoo ahjohon. Muistakaamme Ilmarista, Seppoamme kunnollista, Malja hälle veikkoset! Taivaan takoi hän jo ammon, Takoi Pohjolahan Sammon, Takoi miekat, asehet! Kuontukohon kaluiksemme Raaka-aine! Nouskoon suureks seppiemme Työ ja maine! Hurraa! Vielä Lempi kiikkuu, kiehuu Nuorukaisen rinnassa, Se myös hehkuu, liikkuu, liehuu Neidon povessa. Lemminkäisen maljaan kiini!
Kaiken iltaa istui neidon luona, Kävi maata myös kun toiset käivät. Ennen toisia olj nukkuvinaan. Mutta ennen toisten heräämistä, Rusottaissa aamuruskon, varhain Pujahti hän hiljaan pirttisestä. Valkenipa päivä, aurinkoinen Nousi taivaan kautta kulkemahan, Havautui vaan kaksi mökkisessä; Siivottiin ja suurusleipä tuotiin. Mutta kaksi käi vaan pöydän ääreen, Puolipäivä tulj, ei kolmas tullut.
Virkki, ja neidon ranteisiin vasen iski jo koura, taas olalt' oikeahansa hän jousen riisti ja viinen; neitosen rimpuillessa hän ripsui nauraen niillä ympäri korvia kohta, ja maahan kirposi nuolet. Artemis itkien karkkosi pois kuin kyyhkynen arka, haukan ahdistaissa mi kiitää kallion onton onkalohon, sill' ei viel' ollut säätty se surmaan: noinpa hän itkien karkkosi pois; jäi jousi ja nuolet.
Päivän Sana
Muut Etsivät