Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.
Sun ukkosessa kuulen ma, nään revontulten räiskehessä, myös ihmisessä, eläimessä, kannella taivaan, kaikkialla, ilmassa, maassa, maankin alla. Mun sielussainkin olet siis. Jumala, Lempo taikka Hiis, Sa hirmuinen, Sua palvelen, Sa suloinen, Sua rukoilen, suo voimasi minussa vallita, minut lataa liekeillä, laululla! Kuin? Kaksi virtaako tarvitaan?
Vaan jumalainen Odysseus saapujan huomasi kohta ja virkkoi noin toverilleen: "Leirilt' astuvan nään, Diomedes, tuolla mä jonkun; laivoja mielikö lie vakoella, en tiedä mä, vaiko ruumiit' ehkäpä ryöstelemään käy kaatunehitten.
Nään tuolta aavan ulapan ja aallot hyrskyharjat Ja mielessäni vaihtelee niin kummat kuvasarjat: Nään kuinka toiset riemuiten he laskee seljemmäksi Ja kuinka kuolon kauhistus saa toiset kelmeäksi.
Mä sua muistan, mitä muistellenkin, vaikk' olen miettimättä olevain mä sua etsin, minne kulkenenkin, vaikk' olen määrättä mä kulkevain nään sinut aina, kunne katsonenkin ja vaikka silmät suljen umpehen, ja äänes kuulen, mitä kuunnellenkin, jos menneet korvatkin ois lumpehen sä olennoksein käynyt olet näin sinutta unta vain on elämäin.
hienolla ivalla. Kuvia julmia noin vois ei luulla teehöyryn herättävän elohon; mut Teille henkein ääntä siellä kuulla ei ihme, missä henki vaiti on. liikutettuna. Miks nauraa, välkkyy kyyneleiden vuo pilkkanne takaa, hyvin nään ma nuo. Maan tomuun vaipua he Teidän suo, saveksi sotkee, jonka muodot muuttuu, nyt tuhattaiturit kun työhön puuttuu, he kömpelösti kaiken esiin tuo.
Kiitos hurmioista Elon viehkeän, Kiitos aamukoista Uuden aamun tän! Dolce far niente. Ma päiväni uinun ja unnun, Ma juhlia arkeeni tuon Ja unteni tunnusta hunnun Ma elolle viehkeeksi luon. Ma lemmin taas, ja ma mietin, Ma muistan ja nautin, ja nään, Ett' tuossa ma riemuja vietin, Mitä ainoita löytyikään. Pyhä valhe.
Tuoss' nään hänen seisovan sängylläin, Hymy herttanen huulilla kiertää, Mua neuvoo käymähän elämässäin Sitä tietä, mi vaikeena viertää. Oli reipas itse hän käynnilleen Ja katseensa kirkas, suora. Vapa myös oli aina hän aatteilleen Ja oikeus ojennusnuora. Oli tarmokas, sitkeä, ahkera, Oli oikea Suomen miesi Isänmaata ja perhettä, kansoa, Hän työllähän palvella tiesi.
Kiitos, luonnotar, kun sentään sallit, Sallit soittaa loppuun laulun elämän! Nään tuolla kirkkomaan ja haudan tässä, Johonka hiljaa ruumis lasketaan; Jo surunuottiansa kuolonkellot Nyt käyvät aamun ilmaan soittamaan.
Kukkii kylmä jää, Kukkii nurmi nukkapää. Mut miks, kun on päivän paiste, Sulaa jäisten kukkain loiste? Siksi nytpä nään Sulaa loiste kylmän jään, Silmäns kirkkautt' ei kestä: Lempi puuttuu sydämestä. Toivon Sulle, nuori Taideniekka, Että taitos kasvais kukoistaen, Kesällä kuin Suomen kankahilla Kasvaa koivut, tuomet tuoksuavi, Lehdot kaikki leyhkää lähistölle, Paistehessa kesä-aurinkoisen!
Päivän Sana
Muut Etsivät