Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kun nain, olin harmaapää, Mutt' kuninkuuteen impeni viedä voin. Pojan ja tytön sain ma hältä. Haudalla äidin leikkivät vielä nuo. Urotöistä jo kylläni sain. On monta ruhtinastakin vallassain, Fjalarin töitä laulut kaikuu, Kannel jo uupuu voittojen kiittelyyn. Nyt levätä mieleni on. Jo illaks' käypi päiväni myrskyinen, Tyyntyvi tuulet; voittamani Meret ja maat myös rauhani tuntekoot." Näin hän.
Thorsen kapsahti seisoalleen, ikäänkuin käärme olisi häntä pistänyt. "Minne, Aina?" "Ulos, maailmalle." "Kenenkä kera, Aina?" huudahti hän sielunsa tuskissa. "Se tulee jäämään minun salaisuudekseni," vastas Aina lyhyesti. "Oletko koskaan rakastanut minua?" kysyi Thorsen. "Tuota toivoin, mutt' eipä siitä mitään tullut." "Mutta siit' ei mitään tullut," uudisti hän.
Ol' tarkka hällä silmä, juhlallinen kuori, Mutt' ystävällinen hän oli kaikille; Hän pyylevänä istui liekkutuolissaan Ja aina nuuskasi ja aina neuloi sukkaa, Ja valko-négligé se peitti valkotukkaa, Hän oli köyhän nimismiehen leski vaan.
Oi autuas, ken luontoon uinahtaa Ja hältä lemmet, laulut, lauseet saa, Eik' äidinkieltään hukkaa kulkeissaan; Hän uneksii ja lausuu uniaan, Mutt' säännöist' irroillaan hän uneilee Viisautta vaan ja virttä haastelee.
Regina! lisäsi hän sitten melkein tietämättään. Ja viinikellari! huokasi Larsson matkien. Sanonko sinulle jotakin, poikaseni: Se miehelle suurinta harmia tuottaa, kuu tyttöjen sanoihin liiaksi luottaa. Kun saapuvi lempi, se sydämen ansa, kihlaa tyttö, mutt' kihlaa vain suotta. Ja naimisiin mene maljasi kanssa.
TOPIAS. Sitä en varmaan tiedä, mutta luulen toki, että niin oli laita. Mutta, niinkuin sanoin, he olit hurskaita miehiä; ja koska nyt poika naista kosimaan läksi, jolla jo seitsemän sulhaista ollut oli, mutt' perkele heidän kaikki surmannut, että oli rakkautensa tyttöä kohtaan saastainen ... ESKO. Mutta minun rakkauteni on puhdas, vaan ei lihan himo eikä silmäin pyyntö.
Hetki, jota hän oli aavistanut, oli nyt tullut: nämä kasvot vaikuttivat hänehen selittämätöntä ja salaista pelkoa. Hän kalpeni, mutt' ei virkkanut mitään. André alkoi hurmalleen heilutella venettä. Olga loi silmäyksensä ylöspäin, aivan ylöspäin, ja kallisti päänsä taaksepäin, he katsoivat suoraan ja sirkeästi toisiansa silmiin. "Nyt juur enskerta!
Hurmaavat valsin säveleet täyttivät salin, he astuivat tanssivien rivihin, mutt' Andrén kietoessa kätensä hänen vartalonsa ympäri, värisivät hänen huulensa salatussa tuskassa. André vedälsi kiivaasti häntä puolehensa, hän oli tukahtua, hänen jalkansa tuskin liikahtivat laattialla, ja Andrén silmäys poltti hänen kasvojansa. Olikohan kärsimystä vai kostoa tässä kiukkuisessa syleilyksessä?
Kaikkipa sulle ma täytän nyt lupaustani myöten. Kakstoist' Ilionin jalosyntyjä sulhoja kanssas valkea polttaa. Mutt' ei saa Priamon vesa Hektor ruokkia roihuja sen, vaan koiria raateliaita."
Mutt' itse Herra ymmärsi Ja Mariata puolusti Se Marialle kyllin. Hän oli Herran voidellut Ja rakkaudest' uhrannut Mik' oli kallihinta: Se oli paras palkinto, Kuin taivahinen soitanto, Sielulle autuinta. Merellä. Jumala, suuri Luoja, Lunastaja, Taivahan, maan ja meren perustaja! Suuret Sun työsi, käsialas suuret, Syvähän tunkee viisautes juuret.
Päivän Sana
Muut Etsivät