Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Minusta on kuin löytyis rakkaus, Jok' ei niin ylentävä ole vaan Kuin rakkaus on itse Jumalaan, Niin tyyni ei, kuin on se rakkaus, Jok' onpi mulla ollut sinuhun; Mutt' semmoinen kuin mistä lauloin mä. Kun siit' on kysymys, niin silloin mun Sydämen' alkaa sykkäellä, kun Suur' hätä ois, ja päätän' pyörryttää. Sydäntä vaivaa, päätä kaivaa! KILPI. Ken tuota aivohos on ajanut? AINA. Ei kukaan!
Yksinäni oman itseni kanssa olen minä kasvanut ja saanut siksi, mik' olen niin hyvässä kuin pahassakin." "Sinull' on herttainen, ylevämielinen luonto," sanoi Andreas Thorsen, silmäillen häntä isällisellä rakkaudella, "ja sinull' on luja tahto. Sinun on huokea toimia ja taistella, mutt' aivan varmaan vaikea kärsiä ja suvaita." "Sit' en minä voi," sanoi Olga, "mun täytyy sinulle tunnustaa totuus."
Odota nyt sinäkin miestäs, hän tulee kyllä. Hyvä Jesus on varmaan hänet herättävä uudestaan ja hänet saattava sinun luokses, mutta meidän, Olga, täytyy molemmin jättää tämä asia Jumalan huomaan, ei hätäillä eikä tahtoa pakolla saada mitataan edistymään. Mutta meidän täytyy vaan uskoa, että se tapahtuu! Uskotko sinä?" "Uskon, minä uskon, isäni, mutt' auta minun epäuskoani!"
Hän kumartui eteenpäin, tirkisti pohjalaista aivan silmästä silmään, ja samassa kun hän siinä tekaisi laulun: Tääll' yks' on ylpiäs ittestään ja toinen hevosistaan Mutt' Tornion-herra on kummastai ja paksusta putelistaan, kaivoi hän niinikään, mutta housunsa taskusta, esille hänkin pullon, keikisti siitä ryypyn ja lauloi taas: Pohjalainen se prameileepi konjakkipullollansa.
Aikoen itseänsä koristella, vierivän virran Rantoja runotar käy, ain' etsien tyynintä paikkaa; Mutt' yhä lainehtien, joka kohdassa läikkyvä pintans Jumalatarta vaan rumentaa ain'; pois kääntyy hän ä'issään; Jokipa jäljessään heti pilkaten huutaa: "Sa kurja, Totuutt' et malttane nähdä, jonk' tarjoo peilini sulle!"
Mutt' eipä kuvaus kuitenkaan ole sen vähempää saanut eläkettä siltä valtaavalta vaikutukselta, jonka lapsensielu sai tuona unhoittumattomana talvi-iltana, jona hirmusanoma salaman nopeudella ja mahdilla saapui Tromsö'hön vanhempaini kotihin, johon se ensin ehti, piispan ja piirinamtmanin isälläni vieraissa ollessa, ja levitti hätää sekä hirmua herätti jokaiseen mieleen; jonka tuottamasta, tuimasta hermotäristyksestä minun äitini pian kolmivuotinen sairaus on alkuansa, ja joka vaikutus sentähden on minua siit' alkain aina seurannut, synkeänä ja unhoittumattomana muistona.
Mutt' ei kauemmin halu sallinut urhean Aiaan seisoa kohdallaan, muut kuss' oli poiat akhaijein, vaan yli laivojen kantten hän väkiaskelin astui, tankoa huiskuttain, meritaistelokeksiä vankkaa; seitsemän syltä sen vartt' oli, vahvistettua renkain.
Vimmastuin hänen surmastaan jalo Asteropaios ryntäsi tuimana taistelemaan kera danaolaisten; mutt' ei auttanut ryntäys, sill' oli kilpinen seinä suojana Patroklon, päin uhkasi urhojen peitset.
Nyt jalkapuussa istun, Kuin pieni lintu häkissä: Mun pahain tekoin tähden Saan kovuutt' tätä kärsiä. Mutt' vaikka kuinka pahoin
»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu Saskalle. Mutt hää vaa käänäi
Päivän Sana
Muut Etsivät