Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Tuon jalon päätöksen olisit tehnyt ennemmin, niin vähemmällä olisit päässyt. KAUPPANEUVOS. Sinä suostut menemään naimisiin serkkusi, Kerttu Virneen kanssa? HEIKKI. Joka on Sysmästä kotoisin? VALTER. Suostun. KAUPPANEUVOS. Kättä päälle. VALTER. Tuossa. KAUPPANEUVOS. Hyvä on. Sanasta miestä, niinkuin muistat. VALTER. Sanasta miestä. HEIKKI. Ja sarvesta härkää!
Mikko, joka oli rakastunut sinuun yli silmien ja korvien. Muistat kai sen itsekin. ANNA LIISA. Ja millä hän sen osoitti? Pakeni pois ja jätti minut yksin oman onneni nojaan juuri silloin, kuin kipeästi kaipasin tukea. Ei säälinyt nuoruuttani, eikä kokemattomuuttani ooh, Herra Jumala, kuinka armoton hän oli minua kohtaan! HUSSO. Elä nyt siinä joutavia!
Ja vertailu ei ollut Helenalle edullinen. »Olen näet niin arka, kuten kai muistat», jatkoi Helena heidän palatessaan maantielle. »Hätiköin liiaksi, kun kutsuinkaan sinut juuri tänne. Yleensäkin oli se liiaksi hätiköityä. Ja jollen », hän katsoi Boleslavia syrjästäpäin hienostelevalla katseella, jonka oli ilmaistava loppu hänen ajatusjuoksustaan.
Thérèse ei voinut vastustaa kiusausta, ja Grégoire nosti pienillä käsillään ja nauraen hänen polkupyörälle; silloin kuului äidin uhkaava ääni: "Kirottu lutka, mitä sinulla siellä taas on tekeillä? Tuletko sieltä heti, tai minä annan sinulle, että sen vielä muistat!"
"Sinä varmaan muistat, että minä kerran lankesin kristittyjen käsiin, mutta että he säästivät minut. Glaucus tosin erehtyy luullessaan minua syypääksi onnettomuutensa, mutta mies-raukka oli siitä vakuutettu, kuten on vieläkin, ja kuitenkin he minut päästivät vapaaksi.
ENOBARBUS. Hän yhtä monta tarvitsee kuin Caesar, Tai meit' ei tarvitse. Jos sallii Caesar, Niin herramme het' ystävänä hälle Sylihin syöksee. Me taas olemme Sen oma, kenen hän, siis Caesarin. THYREUS. Sa, kiitetty, siis kuule: Caesar pyytää. Ett', tilaasi kun mietit, aina muistat, Ett' on hän Caesar. CLEOPATRA. Kuninkaallist' aivan! No niin?
Ja nyt esitän muutamalla sanalla oman käsitykseni asioista siihen aikaan. Sinä muistat ehkä että minä tutkiessani paperia, johon nuo painetut sanat olivat kiinnitetyt, erityisesti tarkastin sen vesileimaa. Sitä tehdessäni pidin paperia vain muutaman tuuman päässä silmistäni ja tunsin samalla paperista hienosti tuoksuavan sitä hajuvettä, jota kutsutaan valkoiseksi jasmiiniksi.
Minä olen nostanut sinut kurjuudesta, Felton, olen tehnyt sinusta luutnantin, olenpa kerran pelastanut henkesikin, muistat kyllä missä tilaisuudessa; minä en ole ainoastaan sinun suojelijasi, vaan myöskin ystäväsi, enkä ainoastaan hyväntekijäsi, vaan myöskin isäsi.
MARIAMNE. Jää ijankaikkisesti hyvästi, Canzio! CANZIO. Ole onnellisempa kuin minä! RACHEL. Sen sanan, veljeni, sinä muistat kerran katkerasti. Mutta, Mariamne, enpä toki tarkoittanut juuri niin. Ah, ei vielä, ei vielä! Sinä et tahdo häntä rukoilla, mutta minä tahdon, teen sen tulisella voimalla. Muistatko? CANZIO. Nouse ylös, armas sisär, ja älä menettele sanoja hukkaan.
Siinä makaisin, en eläisi, mutta en myöskään olisi kuollut, sillä minä vielä muistaisin, muistaisin ja siitä sittenkin eläisin... Muisto, se se juuri on elämää. Et kuole, jos muistat, et häviä, jos et unohda. Olkoon se minun elinvoimani. Naimi oli tahtonut häntä jäämään. »Teidän täytyy. Te ette saa mennä, minulle tulee teitä niin ikävä! Teidän kanssanne on niin hauska ja mukava puhella.
Päivän Sana
Muut Etsivät