United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä karkasit eilen niin hiton aikaseen sieltä seurahuoneelta, veliseni. Vuorela. Lassinen. Me otimme sitten vielä heelan ja halvan ja söimme illallisen ja joimme kahvia avekilla kun isäntä juuri oli saanut uutta konjakkia »Bon Bon» jota hän ylisti taivaaseen saakka, tuo vanha Luukkas. No hyväähän tuo onkin ei sovi moittia. Kyllä kai sinä sitä Duboista muistat?
Rankonen, sinä muistat, mitä minä aina olen sanonut sinulle. »Rankonen», olen minä sanonut, »maisteri Olavi on syntynyt piispanhiippaa kantamaan. Kun hän haastaa, on kuin tuliset kielet lähtisivät hänen päälaeltaan.» OLAVI: No, noh, ei puhuta syntiä, Karpalainen. Päivää, Rankonen. RANKONEN: Tottahan toki, herra maisteri. OLAVI: Kuinka nyt ketut jaksavat?
SELMA. Mutta etkö sinä suutu... Minä tuntisin itseni niin rauhalliseksi, niin onnelliseksi, jos voisin miehistä puhuttaessa ajatella itsekseni: »Minun Pekkani ei ole sellainen kuin muut». RAHIKKA. Miks'et heti sillä tavalla sanonut. Minä tahdon sinulle selittää millainen minä olen... Olisin sen tehnyt kysymättäsikin... Sinä muistat sen kirjan jonka revin No!
Sä siihen ehkä myöntyisit, vaan sitten Lisäisit: "täällä huoneess' ilma on Niin raskas"... Muistatko? En! Muistat kyllä. Voi, Sigrid! Jos et mua rakastanut, Miks annoit kätes, miks et sanonut: En lemmi sua. Silloin en sua oisi Niin kauan vaivannut, kuin tietämättä Nyt tehnyt olen. Taivaan Luoja! Sua En nuhtele, päinvastoin itseäni.
Minä sanoin: Isäntä käski Annin ja Antin mennä Vierimälle ja Laurin ja Tildan meille. Jaa mutta jos muistat sinäkin väärin, sano Antti. Mennään ja käydään molemmissa, tulkaa kaikki sisään! Mentiin siis kaikki Vierimän tupaan.
Hän nauroi aina, itkiessäänkin, pelkästä ilosta ja nautinnosta saada nauraa. Sinä muistat hänet, kun hän syleiltyään meitä löi kätensä yhteen ja huudahti: "Kylläpä te, lapset, olette kaunis pari! Kylläpä sinulla on hienon- ja hyvännäköinen morsian, mistä hänet lienetkin löytänyt!" Eihän sitä kenenkään olisi tarvinnut minulle sanoa, mutta minun oli kuitenkin mieluista sitä kuulla.
Tuskin muistat velvollisuuksiasi talon tyttäriä kohtaan. Varmaankaan ei sinun seuralaisellasi ollut sinulle mitään hupaista juteltavaa, koska näytät noin vakaalta.»
Sillä välipuheella, ettet hiisku kenellekään, kerron sulle asian: Kuten muistat, matkustin toissa talvena Hämeessä pellavan ostolla. Sillä retkellä kohtasin eräässä talossa vanhanpuoleisen vaimon, joka kertoi että monta vuoitta sitte palveli eversti T:n perheessä H:n kaupungissa erään köyhän virkamiehen tytär, mampseli Hanna S. seuraneitenä. Hanna mamseli oli komea ja nerokas tyttö.
Minua saisivat sitten rääkätä kuinka tahtoisivat. Tein päätökseni. Kun olit vaipunut uneen, läksin yön pimeydessä tänne kylään liitämään. Sinä heräsit matkalla, niinkuin muistat, mutta nukuit taasen uudestaan... Minä tunsin Roposen Jaakon ja hänen vaimonsa lempeän luonteen ja vein sinut heidän lämpimään lääväänsä. Sinne ruumenpuruun sinut jätin ja menin matkoihini.
Käskihän isäsi minun pitämään huoli sinusta. Ja tämän kautta luulen juuri parhaiten turvanneeni tulevaisuutesi niin maallisesti kuin hengellisestikin, sillä pappinahan sinä parhaiten muistat pitää huolta sielustasi. (M