United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt tuli vielä toinen vaikeus, Couteauska ei voinut tulla takaisin noutamaan illalla Catichen lasta, ja mitenkä hän voisi kulettaa lasta mukanaan koko päivän? "No niin", sanoi hän, "minä otan kuitenkin lapsen, minä voin jättää sen toimistoon siksi aikaa kuin olen ulkona toimissani. He saavat siellä ruokkia lasta sarvesta, hänenhän täytyy tottua siihen."
Minun täytynee nyt, koska sinä noin olet epäileväinen, sanoa, mitä aijoin sanoa vasta työsi tehtyä: Tee työ, ja sinä saat Leenan vaimoksesi!« «Sanasta miestä, sarvesta härkää! Jos Leenan saan, niin en torpasta pidä lukua «. «Sinä et enää epää! Se on oikein! Nyt olet taasen mies. Mutta muista, että kaikki käy omalla vastuullasi! Jos tulet kiini, niin on se sinun oma asiasi minä olen syytön.
Ja kun hän näin muiden Nymfain joukossa kulki korkean Artemis-jumalan sivulla, niin olisi kaukainen katsoja miltei luullut häntä itse solakaksi jumalattareksi, ellei jumalattaren olisi ollut tapa jumalallisten hartiainsa yli kantaa kultaista jousta ja kultaista viineä, kun sen sijasta Syringin joutsi ja viini oli koristetusta sarvesta. Näin jalon ja uljaan näköinen oli Syrinki.
On sekin oikeutta; lupaa ensin odottaa uutiseen asti ja sitte jo Johanneksen kaulanleikkauksena kannetaan musta laukku taloon." Jonkun ajan kuluttua ilmestyi Leena uudestaan pihalle taluttaen sarvesta kirjoa, joka ei enää tahtonut oikein mielellään takaisin palata. "Mitä siinä kantustelet vastaan", tiuskasi Leena äkäsesti lehmälle ja sai sen vihdoinkin puoliväkisin navettaan teljetyksi.
Mutta lapsella on kuitenkin lapsen mieli, ja se sallittakoon, sillä liian aikaisena ollen voi pian tulla ylpeyden sarvesta kiinni tarttuneeksi ja ehkä sitten korkealta pudoten taittaisi niskansa. Isäni saapui kaupunkiin samana päivänä kuin koulut suljettiin. Minä pyysin ruustinnan tulemaan kanssani maalle, isäni tahtoi häntä myöskin.
Minä muutan taloni kiluineen kaluineen tänne ylös. "'Se on siis päätetty', lausui kapteeni ilosta loistavin silmin, 'kätesi, toveri! "'Sanasta miestä, sarvesta härkää', vastasi isä lyöden voimakkaasti Wittenbergin ojennettuun käteen jotta paukahti. "Kapteenin huulet vavahtelivat silloin niin eriskummaisesti; lieneekö hän tahtonut nauraa vaiko itkeä.
Semmoinen oli se mies, joka nyt tuli paikkakunnan papiksi. Hän oli neljänkymmenen vuoden ikäinen, leveä ja suuri, kaljupää ja piti silmälasia, joissa oli sangat mustasta sarvesta. Hän näytti synkältä ja katsoi enimmiten alaspäin. Koira liikkasi aina hänen perässänsä ja murisi näyttäen hampaitaan, kun joku läheni. Vanha pappi, joka nyt oli muuttanut pois, oli ollut suopea ja kansanmielinen mies.
Sarvesta saavat lapset syödä aina, ja voitteko ajatella millaisia sarvia, ei niitä koskaan puhdisteta, talvella ovat ne täynnä jäätynyttä maitoa ja kesällä hapanta.
Näyttäkääpä, osaatteko te tästä sarvesta päällenne pudottamatta, rinnoille riputtamatta, niinkuin Lönnrot sanoisi. Tiedättekö, ketä ne on nämä vieraat? Kyllähän me toki tämä rohvessyöri tunnetaan. Ja tämä Kajaanin tohtori, joka on painattanut Kalevalan. Tämä kolmas on rehtori Snellman Kuopiosta, joka pitää kovasti Suomen miehen puolta ja toimittaa »Maamiehen Ystävää». Hyvääpä on, kiitoksia vaan!
Koska hän nyt aukaisi ensimmäisen sarven, niin roiskahtipa siitä suhisten ulos parasta, heleätä vapriikin paloviinaa ruokaryypyksi, joka kylläkin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta sarvesta taasen kiskoi hän kyynärittäin ulos monipoimullista, rasvaista ja lämmintä sianmakkaraa.