United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vaikeni ja lisäsi hyvin totisella äänellä: "Varo, että yhä edespäin muistat, mitä olet sukuperällesi velkaa". "Mitä tuo noin totinen neuvo tällä hetkellä merkitsee?" Edith kysyi. "Olenko minä luonnostani niin kevytmielinen, että voisin nimeni ja säätyni unhottaa?" "Minä tahdon puhua suoraan, Edith", kuningas vastasi, "ja niinkuin ystävälle.
Jos muistat äitisi oppia, et sano niin. Kuinka? Eikö sinua ole opetettu kaikessa mukaantumaan toisen tahdon alle, ensin äitisi ja sitten ? Sitten? Hm! Aina sinä lopetat tuolla kummallisella "hm". Hm! Mutta te tahdotte kai olla kahden kesken. Minä jätän teidät. Ei! Istu vaan täällä. Onhan hauskempi kolmen pakinoida. Hm! XVII:s KOHTAUS. Ahrén, Aili. AHR
Cressidako tulee hänen luokseen! DIOMEDES. No, holhottini? CRESSIDA. Rakas holhojani! Vain pari sanaa! TROILUS. Kuinka tuttavat! ULYSSES. Se naikko pelailee joka miehen kanssa heti ensi näkemältä. THERSITES. Kuka mies hyvänsä voi häntä pelivärkkinään käyttää, kun vain löytää avaimen; se menee kuin nuottien mukaan. DIOMEDES. Kai muistat? CRESSIDA. Muistan, muistan.
"Hiljaa!" sanoi hän. "Minun täytyy kuiskata se sinulle. Muistat varmaan tuon pienen valokuvan, jonka sain sinulta. Se sattui tänäpänä makaamaan kamiinin-friisillä, josta hän sen löysi. Hän katseli sitä ja minä näin hänen kasvonsa peilissä. Tiedän varmaan, että olet häntä loukannut; hän on kostonhaluinen ja armoton, ja samalla äänetön kuin hauta.
Ei hän mitään vaatinut, ei tahtonut kuulla... »Muista, jos muistat», sanoi, »ja jos et muista, niin et muista». Mutta juuri sen vuoksi minä sitä enemmän... Jos ovat niin asiasi ? Mutta eiväthän ne ole niin oikeastaan! Enhän minä ole häntä unohtanut! Ei, ei, minä luulen vain.
"Ei suinkaan pakanallinen", minä rohkenin sanoa. "Sinä muistat, kuinka kerroit meille tuosta pakanallisesta keisarista ja St. Sebastianin martyrinkuolemasta?" "Intätkö minua vastaan, lapsi?" hän huudahti. "Enkö minä osannut martyrein historiaa kokonaan, ennenkuin äitisi oli syntynyt? Se on pakanallinen nimi, minä sanon.
Oletko tullut minua hiljaisella tulella hiillyttämään? Eikö totta: minulla on äitini ääni, piispa Tuomas? Ainakin olen kuullut niin sanottavan. LYYLI: Katsopas: sinä muistat hänet. Sinä muistat hänet paremmin kuin minä. Etkö tahtoisi kertoa minulle jotakin hänestä? TUOMAS: En. LYYLI: Isä! TUOMAS: Tyttäreni: voitko sinä sen antaa anteeksi minulle? TUOMAS: Nyt .. olen minä onnellinen.
Antti on, niinkuin tiedät, kaukaista sukua isäni kanssa. Kolme vuotta sitten, onhan oikein kauheata, kuinka minä olen vanhentunut, minä olin silloin kuudentoista vuotias, vietin minä, niinkuin muistat, rovastinna P:n luona kesää. Antti oli rovastin apulainen. Jos minä tulevaisuudessa saan tyttären, ei hän milloinkaan saa olla pappilassa, jossa on apulainen; se ei ole terveellistä.
Kerran minä olen tehnyt sen tuhmuuden. Mutta muistathan, että me silloinkin päätimme vielä kerran tavata. Päätimmekö me? kysyi Liisa suurin silmin. Tottahan tuon muistat, puheli Johannes innokkaasti. Sinunhan piti matkustaa vain jouluksi kotiin. Niin, niin. Se on totta. Mutta sinä jäitkin pitemmäksi aikaa. Paha, paha! Vaikka tiesit, että minulla oli niin ikävä sinua.
"Cineas, muistatko nuo sanat, jotka hän lausui minulle? Muistatko? Tokko muistat sitä aikaa, jolloin kerta yritin surmaamaan itseäni ja kuulin Markon äänen: "'Isä, me yhdymme jälleen!" "Cineas, nämät sanat eivät ole koskaan herjenneet kaikkumasta korvissani siitä asti kuin hän jätti minun. 'Isä, minä menen sinne ensinnä. 'Isä, me yhdymme jälleen."