Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Tuo Lauri huutaa: »Na-plet-shoo!» ja samassa lensivät kaikkien kepit kunnia-asentoon. »Tämä voi maksaa Saimalle hengen», sanoi Snellman, mutta pudisti sen samassa päältään ja kutsui meidät kaikki, sittenkun olimme saattaneet naiset kotiin, Wiikin hotelliin. Ja siellä vietimme avonaisten ikkunain ääressä, näköala Kallavedelle, yön niin ihanan ja innostuttavan, etten elämässäni ennen moista.
Käy kulku alas moista porrastietä: sa eteen nouse, minä keskell' istun, ettei se pyrstöllään sua vahingoittais.» Kuin mies, mi kuumeväristysten tulon jo tuntee, jonka kalpenee jo kynnet ja joka vapisee, kun varjon näkee; niin minä kuullen sanat nuo. Mut niiden myös uhka sai mun häpeemään, mi tunne rohkaisee orjan isäntänsä eessä.
Moista lahjaa eivät Englantilaiset olleet vielä missään saaneet. Helmikuun 4 p:nä lähtivät matkalaisemme Karakakuan satamasta, mutta kovan myrskyn takia täytyi heidän muutaman päivän kuluttua palata sinne takasin. Mutta sillä välin oli alkuasukasten mieliala suuresti muuttunut. Rannalla ei kaikunut mitään riemuhuutoja eikä näkynyt edes uteliaita katselijajoukkojakaan.
Asian todellinen laita oli kuitenkin niin, että hän olisi mennyt vain jollekin hyvin ylhäiselle miehelle vaimoksi, mutta vaikka hän olikin upporikas ja tällaisissa naimiskaupoissa varallisuus yksin määrää, ei kuitenkaan ollut ketään, joka olisi huolinut moista rumaa ja kovasydämmistä naista itselleen.
PRINSSI. Kerjäätkö, veli? YORK. Setä hyväiseltä, Jonk' antavan ma tiedän, mitä pyydän; Ja moista joutavaa on helppo antaa. GLOSTER. Paremman lahjan annan langolleni. YORK. Paremman lahjan? Varmaan miekkanne? GLOSTER. No, kyllä, jos se oisi kyllin kevyt. YORK. Kevyitä vaanko ovat antimenne? Kun painavampaa kerjää, niin saa kiellon. GLOSTER. Se liian painava on teidän kantaa.
Mutta saat: ei, eikös, eikös, ei, eihän, eihän, ei eipä, eipä, ei, ei! Voi, kuinka mustat voit huolet, tuskat rintahani mulle tuottaa? Ei miestä toista oo Hannun moista, hänehen sä yksin voisit luottaa. Mull' on pellot aumat, niityt, karjalaumat taloni kai tunnet viljaaittoineen. Tuhansia mulla Rikkautt' on sulla! Mull' on lypsylehmät, uuhet vuonineen. Oi mi onni, oi mi rikkaus!
Siellä pieni tyttö oli polvillaan penkillä ja kurkisteli yli penkin oven; hän oli Thorbjörn'in vieressä olevaa miestä vielä vaaleanverevämpi, niin vaalea, ettei hän moista ikänänsä ennen ollut nähnyt.
Sill' oli kasvot miehen rehellisen, niin hyvänsuopa yläpuolen pinta, mut muulta kaikeltaan se käärme oli. Käpälät karvaiset ol' olkaan asti ja rinta, selkä sekä kirjokyljet ryhmyiset ynnä kilpisuomuksiset: ei värikkäämmin kuteet, loimet kulje tataarien, turkkilaisten kankahissa, ei moista kutonut myös lie Arakne.
ANTONIUS. Hyvästi, rouva! CLEOPATRA. Sananen vielä, kohtelias herra! Erota meidän täytyy, ei, ei sitä Olemme lempineet, ei, sitäkään ei Sen kyllä tiedät; mitä aioinkaan ma? Oh, muistini on oikea Antonius, Unohdan kaikki! ANTONIUS. Jos ei houre oisi Sun valtas orja, luulisin ett' olet Sa houre itse. CLEOPATRA. Tuskalloist' on kantaa Houretta moista sydäntään niin liki Kuin minun tätä.
Jalo henki taatussa on povessa Kuin helmi kuuden lukon takana. On kunnia mun elämäni tyyty; Vie kunnia, niin elämä on myyty. Siis, enkö syystä kunniaani puolla? Ma siinä elin, sille tahdon kuolla. KUNINGAS RICHARD. Pois ensin lanko pantin heittäköön. BOLINGBROKE. Oi, moisen synnin Herra häätäköön! Isäni nähden seistä miehuutonna Ja loisen arkuudella moista konnaa Mun-laisen kumartaako?
Päivän Sana
Muut Etsivät