Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ja Ihana oli potkaissut vaunussa maitokiulun säpäleiksi, kun Hanna aikoi sitä lypsää... »Pyhä yksinkertaisuus!» välähtivät ympärille kertyneitten savolaisten silmät. »Kato ruojaa!» huudahti loisen vaimo osanottavasti. Mutta samaan aikaan hänenkin silmänsä jo ennätti vilauttaa emännän pään sivutse: yksinkertaisia, johan tämän näkee! Uutela huomasi silmäin vilaukset, mutta hän vain hymyili.
Näin häväistynä, vaietkohon ijäks! Jos rumpu kentäll' imartaa ja torvi, Niin sula mainitus ja valhe nielköön Hovit ja kaupungit! Jos teräs nuortuu Kuin loisen silkki, silloin silkkinuttu On paras sotisopa! Vait, ma sanon! Siks ett'en nenästäni verta pessyt Tai kurjan raukan voitin, jonka teistä On, huutoon joutumatta, moni tehnyt.
»Joo, kyllä näkee että te lattioita ja ikkunanpieliä pesette, kyllä sen pelloista näkee», myhäili hän kerran Hovin savolaiselle Riitta piialle ja saapuville sattuneelle loisen vaimolle. »Ja kun teillä on niin paljon sitä ryssän-jauhopussien pesemistäkin! Meidän puolessa pestään peltoja, ja viljapusseja käytetään pakarain alla kaupunkiin mennessä eikä kaupungista tullessa, niinkuin täälläpäin!»
»Että siinäkö ne nyt on ne Hovin uuvet emännät eli rouvat eli miks' häntä sopinoo karahtierata!» puheli lipeästi vilkassilmäinen loisen vaimo. »No jo ol' hommat, kun niin pitkän matkan takkoo!»
Sinulle äiti lauloi näin: "Valosta puhkeaa Maan ruusut valost' ystäväin Myös sydän aukeaa." Loispoika pirtin nurkassa Peikoista kuuli vaan. Häll' äiti lauloi: "Petoja On asuvaiset maan." Näin tunteet julmat, katkerat Poik' imi äidistään; Sai pedon kynnet, hampahat, Pirtistä lähteissään. Nyt loisen poika maailmaa Hurjasti raatelee: Yöt murhaten hän rosvoaa, Korvessa karkelee.
Kyll' on niitäkin kylissä Tyttäriä tyhmempiä, Jotka rientävät ripille, Sitä varten sinne käyvät Saahaksensa sulhasia Viientoista vuoen päästä; Olla mies mikä hyvänsä: Talonlaiska, juoppolalli, Eli köyhä loisen poika, Sotapoika, muuttosonni, Elikkä rahaton renki, Jokohan vihille veisi, Vaikka vaskisormuksella Jos vuoen parinkin päästä Korjan perä on kotina, Talon turkki tuiskun suoja, Säpilauta lapsenlikka, Käsi virkka kätkön souto, Penkki, pankko pöytälauta.
Ja kylän kansa vapisee Nyt loisen pojasta, Hänt' etsii, häntä vainoilee Kuin metsän petoa. Oi kylän kansa, laskekaa Valoa pirttihin, Ja loisen poikaa muistakaa, Sen hirmutöitäkin! M
Näin sankarilaulu soi ilmoille nousten: Ylös yöstä me käymme ei mielellä herran, ei orjan, ei loisen, ei harteilta toisen, vaan vapaina kerran, oman itsemme onnessa määrämme nähden, oman itsemme nostaen toisten tähden! Oikea onni on ihmisen vasta, koska hän laannut helyä onnen on tavoittamasta.
Jalo henki taatussa on povessa Kuin helmi kuuden lukon takana. On kunnia mun elämäni tyyty; Vie kunnia, niin elämä on myyty. Siis, enkö syystä kunniaani puolla? Ma siinä elin, sille tahdon kuolla. KUNINGAS RICHARD. Pois ensin lanko pantin heittäköön. BOLINGBROKE. Oi, moisen synnin Herra häätäköön! Isäni nähden seistä miehuutonna Ja loisen arkuudella moista konnaa Mun-laisen kumartaako?
Silloinpa tuo kurja Kullervoinen Vierahan ja viekkahan emännän Kivin-leivottuhun leipähän ei Perittyä veistään viillä poikki. Ei enämpi silloin Suomalainen Sivistyksen syrjäisen nisiä Ottolapsen almuna imeksi, Eikä tiedon tähkä-jättehiä Loisen lailla taikka mökkiläisen Poime muukalaisen peltomaalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät