Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Niin, tuommoinen se oli seutu, Miss' oltiin riistan ajossa, oo, ettei Siin' ajoss' oisi oltu koskaan, koskaan! Sellainen, miks sen runo tässä kuvaa, Juur' raiskaukseen ja murhaan luontainen. MARCUS. Miks luonto moisen luolan loi, jos mieleen Ei jumalille murhenäytelmät? TITUS. Laps, merkki tee, täss' on vain ystäviä: Tuon Rooman mieskö teki?
Ma pyydän, istukaa! LADY MACBETH. Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. MACBETH. Kuin näky moinen hämmästyttämättä Vois ohi kiitää kesäpilven lailla? Omalle itselleni teet mun vieraaks, Kun aattelen sun nähnees moisen ilmeen Ja luonnon puna sentään poskes peittää, Kun minun kalpeat on pelvost' aivan. ROSSE. Mink' ilmeen, kuninkaani? LADY MACBETH. Pyydän, vaiti!
Vaan kiven kiskaltain Telamonin aaluva aimo, laivain pönkkiä, joit' oli jalkoihin moni jäänyt pyörimähän, kiven moisen päin hän taantujan rintaa paiskasi; kaulan juureen juur' yli kiiti se kilven. Kiekkona ympäri kieppumahan hänet sai raju isku.
Olkoon äyräs taattu hälle! Saat nähdä, voitatko sa yksin meitä.» Lukija, nyt sa leikin uuden kuulet. Jokainen heistä poispäin kääntyi, ensin Gagnazzo, hän, min mieli julmin oli. Navarralainen ajast' otti vaarin, hän polkas vain ja äkkiarvaamatta sukelsi, pääsi heidän paulastansa. Syvästi kaikki katuivat, hän enin, mi moisen tappion ol' aikaan saanut, hän sitten nousi, kirkas: »Saan sun kiinni!»
Arezzon maassa miekkamiest' oon nähnyt ja sotarosvoja ja kulkureita, myös turnajaisten, aseleikin menot, soidessa torven, rummun, kirkonkellon tai linnan merkkitulten loimottaissa, tapahan kotoiseen tai muukalaiseen; en nähnyt ratsaita, en jalkamiestä humussa moisen huilun viel', en laivaa, mi tähteä tai maata etsii. Eespäin pirujen kymmenparven kanssa käytiin. Mi saatto!
Toinen kohtaus. Sama paikka. LADY MACBETH. Mi heidät juovutti, mun rohkaisi; Mi heidät sammutti, mun tulistutti. Vaiti Hiljaa! Huuhkain vaan se siellä huikaa, Se turman enne, joka huutaa julmaa Hyv'yötänsä. Hän työss' on; ovi on auki; Kuorsaillen juopunehet vartijat Ivaavat tointaan. Moisen laitoin juoman, Ett' elämä ja surma kiistäkööt nyt, Ovatko hengissä he vaiko kuolleet. Ken siellä?
Kotiinne pois, rukoilkaa polvillanne, Ett' torjuis meiltä jumalat sen turman, Jok' ompi moisen kiittämättömyyden Ehdoton palkka! FLAVIUS. Menkää, kansalaiset, Kokoilkaa rikoksenne sovinnoksi Kaikk' ammattinne köyhät, käykää sitten Luo Tiberin, sen juottiin kyyneleenne Vuodattakaatte, siks ett' alin virta Ylintä äyrään reunaa suutelee. Pois he Nyt hiipivät, syyn salpa kielillänsä.
Pari kertaa hän enää kävi tarkastuksilla. Tällöin kerran saattaessaan sisäministeri Durnovoa astui hän ministerin jälessä erääseen koppiin ja sanoi: "teidän äitinne..." mutta hän ei saanut lausettaan lopettaa, sillä vanki ilmoitti, ettei moisen suusta tahdota äidistäkään kuulla. Hän joutui ymmälle ja läksi kopista.
Ja täällä sinä kuihduit ja näivetyit moisen avioliiton pimeydessä. *Rosmer*. Sinä et vielä koskaan ole puhunut minulle avioliitostani *tuolla* tavalla. *Rebekka*. En, sitä en uskaltanut, sillä siten olisin säikyttänyt sinut. Kuulitko *sitä*! Mutta minä tiesin kyllä missä sinun pelastuksesi oli. Ainoa pelastuksesi. Ja sitte minä ryhdyin toimiin. *Rosmer*. Mitä toimia sinä tarkoitat?
Eukkojen kurittamisesta, näet, kun puhe siinä asiaa sivusi, niin ukko suutaroidessaan äkkiä peräsi Iivanalta: Entä sinä... Mikä sinun nimesi olikaan? Iivana Ivanovitsh. Vot, Iivana Ivanovitsh ... tarkoitan... Sinä, tarkoitan, et kurittanut muoriasi? Herra varjelkoon! torjui hymyilevä Iivana moisen syytöksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät