Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Siitä taas, että tällainen mielle minussa on eli että minä moisen mielteen kera olen olemassa, syntyy niin ilmiselvä johtopäätös Jumalan olemassa-olosta, samoinkuin siitäkin että oma olemassaoloni joka hetki riippuu hänestä, etten ylipäänsä voi luulla että selkeämpi ja varmempi tieto mistään asiasta olisi ihmisjärjelle mahdollinen.
Itsestäni en suurin välitä; mutta mikä kohtalo olisi Minnan osaksi tullut moisen raakalaisen käsissä kuin Tsululais-kuningas on?" Minä ratsastin edelleen, kauhistuen niitä ajatuksia, joita viime kysymys minussa herätti.
Näät surren taattosi ja minä oomme sua etsineet.» Ja heti vaiettuaan tuo esiintyjä ensimmäinen haihtui. Mut sitten toinen näkyi, poskillansa veet moisen tuskan tuottamat, mi syntyy, kun toista vastaan suuri kauna kasvaa. Hän sanoi: »Herra kaupungin jos olet, nimestä jonka jumalat niin kiistas ja josta tieteet kaikki säteilevät,
Ja äkkiä hänen mieleensä juolahti kuinka olisi jos hän itse olisi Joosepin vaimo ja saisi häntä syliinsä vastaan-ottaa, kun hän moisen teon jälkeen palaisi kotia, väsyneenä, haavoitettuna, ja hän silloin saisi häntä hoitaa ja virvoittaa. Oi kuinka hän kylmällä vedellä hautoisi hänen tulista otsaansa, ja lemmittynsä saisi levätä hänen sydämellään, nukkua hänen hyväillyksistään!
Niin, te ette ole sitä ajatellut, ja sentähden istun minä vielä täällä, ja sentähden olen vastannut yhtä suoraan kuin te olette kysynyt. Mutta päättäkää itse: mitä ajattelisitte naisesta, joka kärsittyään moisen häväistyksen joka tultuaan niin muserretuksi kuin suinkin on mahdollista, kuitenkin olisi valmis heti ojentamaan kätensä sille, joka on hänet musertanut?
Ottakaamme siis edelleen tutkittavaksi kysymys: voisinko minä itse moisen mielteen kera olla olemassa, ellei mitään tuollaista olentoa olisi? Mistä olisin minä siinä tapauksessa alkuisin?
Arezzon maassa miekkamiest' oon nähnyt ja sotarosvoja ja kulkureita, myös turnajaisten, aseleikin menot, soidessa torven, rummun, kirkonkellon tai linnan merkkitulten loimottaissa, tapahan kotoiseen tai muukalaiseen; en nähnyt ratsaita, en jalkamiestä humussa moisen huilun viel', en laivaa, mi tähteä tai maata etsii. Eespäin pirujen kymmenparven kanssa käytiin. Mi saatto!
Anna Liisa hätäytyi lopullisesti. Hän toki vielä puolusti: »Eikö tuo tuolta vielä tulle!... Onhan sinne kuuluu muitakin miehiä mennyt jo ennen Ihalaista!» Maija Liisa huomasi, että Anna Liisa ei vielä tiedäkään, mitä moisen miehen Ameriikkaan meno merkitsee.
Silloin näyttivät Liisan silmät hiukan säikähtyneiltä. Miksi? hän kysyi. Miksi sinä eroat? Hän ei näyttänyt ollenkaan ymmärtävän moisen toimenpiteen tarpeellisuutta. Rakastivathan he kaksi toisiaan! Mitä liikutti heitä kaikki muu maailma? Johannes suuteli häntä ja lisäsi rakastavansa siihen määrään Liisaa, että hänelle oli tuiki mahdotonta elää yhdessä jonkun toisen naisen kanssa.
Puhumaanpa nyt astui Nestor, hietavan tuo Pylos-maan sukuvaltias suuri; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot, jos kuka muista akhaijeist' ois unen kertonut moisen, luulla sen vois lumeheksi ja kaikin päin sitä karttaa; vaan nyt sen näki mies ylin, suurin akhaijien kesken, saatava meidän akhaijit siis tamineihin on taiston."
Päivän Sana
Muut Etsivät