Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän otti aapiskulunsa käsiinsä ja rupesi lukea tankuttamaan, mutta lukemisesta ei tahtonut tulla mitään. Jokainen sana ja lause, jokainen rivi näytti vaan hänen silmissään yhtäläiseltä ja sisältävän lauseen: tulisikohan minustakin vielä mies? "Tulisikohan minustakin vielä mies!" pääsi häneltä viimein ääneensä.
Jos taas jotkin Jumalan etevyyksistä todella olisivat vaikeampia saada aikaan, niin täytyisi niiden minustakin näyttää vaikeammilta; sillä oletettua että kaikki ne etevyydet, joita minulla nyt todella on, ovat omia tekemiäni, täytyisi minun tuntea kykyni rajoitetuksi näiden jälkimmäisten aikaansaamiseen.
Tämän hän sanoi ei yhtään tavallisella Uunomaisella, vaan viattoman lapsellisella, melkein tytön äänellä, eli semmoisella kuin hänellä oli ennen muinoin kotona. Ooja, sanoi Henrik: onhan se. Ja kävi kädellään leukaansa. Niin minustakin, sanoi Uuno: se on oikein hyvä tyttö. On se, on se, myönsi Henrik. Niin ihmeesti, noin, kuinka sanoisin Niin juuri. No kuule ja sinähän toit sille kukkavihon.
On sentähden tärkeää, että lain ja järjestyksen valvojat voivat osoittaa, ettei semmoista suinkaan tapahdu heidän suostumuksellaan.» Ei puhuttu hetken aikaan mitään. On minusta nyt kuitenkin niin, kuin he näkisivät aaveita keskellä päivää siellä Helsingissä, sanoi ruustinna. Niin on vähän minustakin, sanoi rovasti kävellen edestakaisin.
"Sydänhalvaus", oli hänen vanhin poikansa, joka on lääkäri, selittänyt. Olen varma siitä, että jokaisesta, ken oli ollut tekemisissä Hector Denis'n kanssa, tuntui, tämän järkyttävän uutisen kuullessaan, samalta kuin minustakin. Oli kuin kaunis, lämmin kesäpäivä yhtäkkiä olisi muuttunut kylmäksi ja kolkoksi, taivas mennyt pilveen ja aurinko lakannut paistamasta.
Hän katsoa töllötti tytön jälkeen niin kauvan kuin vaan näki, mutta hän ei itkenyt enää. Surut olivat haihtuneet nyt sorretun ja ylenkatsotun pojan sydämestä ja siellä soi nyt vaan kaksi lausetta: "älä huoli itkeä, Jaakko, kyllä sinusta vielä mies tulee" ja "tuleekohan minustakin mies vielä kerran?" Siitä lähti Jaakko viheliäiseen kotiinsa. Tinttarit olivat siellä varsinaisessa työssään.
Lopuksi lauloivat kanttorin kanssa pappilan neidet vielä kauniin virren minustakin se kuului kauniilta sitten jätettiin siksi kertaa hyvästi. Joka sunnuntai-iltapuoli jatkettiin sittemmin pappilassa lauluharjoituksia. Veljensä, ylioppilaan, kautta hankkivat pappilan neidet pääkaupungista lauluihin sanoja sekä nuotteja. Niiden joukosta muistan minä erittäinkin Maammelaulun sekä Savolaisen laulun.
NATHAN. Vaan hänt' ei multa saa ken tahansa koettaa viedä. MUNKKI. Eihän eihän suinkaan. NATHAN. Kell' oikeutta suurempaa kuin mulla ei ole häneen, hänell' olkoon se varhempi ainakin MUNKKI. Niin, juuri niin! NATHAN. min luonto, veriheimolaisuus suo. MUNKKI. Niin minustakin!
Koska hän aikoi arkkitehdiksi, niin tämä kyllä olisi hänelle aivan välttämätöntä. Niin, kyllä se minustakin, sanoi Leeni vakuutettuna. ja jos sinä vaan tulet yhtä iloiseksi kuin ennenkin, niin minä mielelläni kieltäydyn sinun seurastasi, ja sinä saat mielesi mukaan piirustaa niin paljon kuin sinua haluttaa. Vaan en tahdo uskoa, että Ester olisi ylpeä.
"Se syytös on väärä, hirveän väärä", sanoi leski, toinnuttuaan hämmästyksestään. "Siltä minustakin tuntuu", sanoi nimismies. "Mikä pakko hänen olisi ollut omia rahojansa salaa pois viedä ja tuolla tavalla kaappiansa myllätä?" sanoi nimismies. Sitten lähdettiin pois tuosta ilkiön hävittämästä paikasta, jatkamaan kalunkirjoitusta. "Minusta näyttää siltä kuin leski jäisi aivan lumelle suin.
Päivän Sana
Muut Etsivät