Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Minulta on ryöstetty vielä paljon jalompaa ja kalliinpaa, kuin maallinen tavara onkaan; minulta on ryöstetty kunnia, minua on soimattu varkaaksi, jota en olisi uskonut saavani kuulla lankoni Laurin suusta", sanoi leski värisevin äänin. "Niin. Se oli minustakin liian rohkea ja törkeä syytös!" sanoi nimismies. "No en ininä häntä nyt niin todesta sanonut, minä arvelin vaan", sanoi Lauri.
«Tuuli ei ole kylmä», vastasi Leonore, ja «minusta tuntuu miellyttävältä astua näin käsivarteesi nojaten tuulen suhistessa ympärillämme ja lumihiuteiden pienien tonttu-ukkojen tavoin tanssiessa kuutamossa.» «No, silloin tuntuu sinusta ihan niin kuin minustakin.
Vihdoin viimein vihastui hän vähä, pisti minun nahkaseen reppuun ja kantoi itse minun pappilaan. Pruustinna oli niin hyväntahtoinen ja kantoi minun ristille, jossa pantiin Thore nimekseni äidinisän jälkeen, joka oli ollut oivallinen mies aikanaan, jota myös minustakin toivottiin.
Minä en voi nähdä eteeni, minua rasittaa kaikki, minä tunnen selvästi, että kadotan liian aikasin elämäni, kadotan kaikki mahdollisuudet todelliseen kehitykseen. Olisihan minustakin voinut tulla "elävä ihminen", niinkuin te sanotte, mutta päivä päivältä se on yhä varmemmin myöhäistä.
Elämä on monen vaivaloisuutensa tähden minustakin kadottanut melkein kaiken arvonsa. Hukka on erinomattain tämän talon perinyt. Kaikki mököttävät allapäin pahoilla mielin ja silmät kuopissaan kamalasti tuijottelevat! Taikka ajatteletko ensinkään? ENSIM
Selvä se ... parasta on sellaisten seikkain suhteen vaieta. Niin minustakin, myönsi Stark; ja nyt minä ehdotan, että me sen jutun lopuksi otamme ryypyt; tiskillähän on täytettyjä laseja ... herrat, tehkää hyvin. Kiitos, veli! Kiitos ja kunnia, herra Stark! melusi joukko. Olkaa hyvät, olkaa hyvät! Juokaa terveydeksenne, herra kivalteri! Maistakaa, herra kellarimestari!
Ja hän nojautui Eugenin rintaa vasten ja katseli eteensä haaveksivan, hymyilevän onnellisin katsein. "Oi, Eugen, minusta tuntuu kuin kuolisin onnesta!" Hän sulki silmänsä ja antoi päänsä painua Eugenin olkapäätä vasten, ikäänkuin suloinen raukeus olisi hänet vallannut. "Rakas, kallis vaimoni minustakin tuntuu, kuin olisi se aivan liian suuri onni!"
"Sinussa on ihmeellinen henki, kun sinä pidät semmoista huolta niinkuin minustakin, vallan oudosta ihmisestä. Ihme kuin jumalisuus kulkee perintönä vanhemmista lapsiin!" "Jospa se kulkisikin perintönä, vaan kun tahtoo olla ihan päinvastoin", tuumi Elsa. "Koettakaa kääntyä Jesuksen puoleen ja turviin te itse, älkää muita ihmetelkö.
Suvaitsetteko minun istua täällä teidän tykönä. Kello on jo yli kahden ja kohta on aika lähteä matkalle, jottei enään kannata mennä levolle." "Niin minustakin," sanoi Vendale; "istukaa tähän ja pitäkää minulle seuraa." Obenreizer meni huoneesensa järjestämään pukuansa ja palasi hetken kuluttua väljä kappa hartioilla ja tohvelit jalassa. Ystävät istausivat yksi kummallekin puolelle kamiinia.
"Juuri kuin hän rakastaisi sinua, ai'ot sanoa". "Hm niin". "Niin se minustakin näytti, jos saan päältäpäin päättää. Mutta, rakas Eva, miehet usein mielistyvät naisiin, ilman että he aikovat naida heidät". "Kukapa ajattelee naimista hänen kanssansa? sepä olisi hauskaa tietää. Minä en kumminkaan sitä tee".
Päivän Sana
Muut Etsivät