Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Vasta siellä pääsi puhe oikein irroilleen. »Hanna kulta, sano, mitä me nyt teemme?» tutkisteli Olga. »Kunko olemme ilman förkeliä.» »Niin, herran tähden, kolme nuorta tyttöä.» »Eikös Olga ole ihan hassu?» kysyi Betty. »Juuri kuin tuosta maailma nurin kääntyisi. Minusta vaan on hauskaa, että tulivat.» »Kyllä minustakin, mutta »
Hän istuu kultakasoissa, mutta ei tee muuta kuin itkee kollottaa; hän ei ole oikein terve luullakseni. Muutoin on koko meidän perheemme terve ja raitis, senhän näet minustakin". Morsiuspari ei tullutkaan suotuisaan aikaan sisaren luoksi. Hän makasi kuin makasikin vuoteella sairaana, eikä lanko eikä hänen veljensäkään olleet kotona.
Luuletko, että runoilija olisi näin runoillut, jos hän olisi sitä mieltä pitänyt, että sielu on sointu ja senkaltainen, että ruumiin himot sitä vaan viettelevät, vaan ei semmoinen, että se itse voi himoja johtaa ja hallita, sekä että se on jotain paljon jumalallisempaa, kuin mitä saattaa sointuun verrata?" "Niin, totta Zey! minustakin näyttää, Sokrates."
Vaikka kyllä minä toisekseen sen hyvin ymmärrän. Painaa se minuakin. Väärin se on minustakin, ettei menty tulliin. Koska kerran on aina ennenkin menty. Mutta eihän se ole väärin! Minä tiedän sen! Mistä sinä sen sitten mm tiedät? Minä tiedän! Sanoisit sen sillekin, niin ehkä sekin siitä pääsisi. Minä sanon sen sille heti paikalla. Missä se nyt on? Tuollahan se.
AKSEL. Mitä näenkään! Tämä paikka ... onko tämä unta ... vai olenko tosiaan ollut täällä ennen? Tuo mylly ... tuo vuoren rotko tuo polku tuolla ... nuo pensaat tuossa kosken rannalla. Kaiken tämän olen nähnyt jo joskus ennen. KUSTAA. Kummallista kyllä, mutta siltä tuntuu minustakin. AKSEL. Niin ... nytpä tajuan asian laidan. Olemme molemmat katselleet tätä maisemaa neljän seinän sisällä.
Hän kääntyi tutkivin katsein puoleeni. Siltäkö sinusta tuntuu? Niin se tuntuu enimmäkseen minustakin, vaan toisakseen ikäänkuin epäilyttää, pelottaa. Se on niin outoa, ja se on kaikki tapahtunut niin äkkiä, minä en kykene oikein selvästi ajattelemaan enkä arvostelemaan kaikkia, tuntuu joskus kuin olisin hypnotiseerattu. Elä ymmärrä minua väärin.
Semmoiset ovat pääpiirteet Pootualaisten opissa Jumalasta, semmoinen heidän uskontonsa, jonka moni ehkä tahtoo kutsua vaan luonnolliseksi, jommoiseksi se minustakin ensin tuntui. Pootualaiset itse väittävät kuitenkin, että Jumala itse sen heille monia satoja vuosia sitte on ilmestyksessä antanut.
Vaan se on totta: minä olen sekä ylpeä että iloinen, kun ajattelen, että minulle oli suotu tehdä äitini loppuijän senkin verran huolettomaksi. Nora. Ja olet myös ylpeä, kun ajattelet, mitä olet tehnyt veljiesi eduksi. Rouva Linde. Siihen, näyttää minusta, on minulla syytä. Nora. Niin minustakin. Mutta nyt saat kuulla jotakin, Kristiina. Minullakin on jotain, josta saatan olla ylpeä ja iloinen.
Ne kun näyttelivät ja kehuivat ja huudahtelivat siellä Punkaharjulla ja Savonlinnassa ja Puijolla niin, kaunistahan se oli minustakin, mutta minä olin kuin salakihloissa tämän kanssa en minä osaa sitä suurta Suomea, sitä koko Suomea osaatteko te? Minulla ei ole mitään paikkaa, mihin olisin erityisesti kiintynyt.
Antero ja Lauri naurahtivat, ja kun rovasti sen näki, pulpahti hänen vanhan leikillisyytensä ja veitikkamaisuutensa lopulta estämättä esiin: Jaa, jaa, naurakaa te vain, mutta jos pietismi saisi kansan herätetyksi ymmärtämään soittensa arvoa, niin silloin, niin silloin voisi ehkä minustakin tulla pietisti. Antero tunsi niin mielellään suovansa ukolle ilon tästä pilasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät