Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Jos taistella et sais, Niin henkesi hervahtais, Ja tahtosi jänne se laukeis. Jos taistella et sais, Niin intosi uinahtais, Velttoutehen mielesi raukeis! Miel' olkohon sun Siis taisteluhun Ja työhön ja toimehen suureen! Jos taistella ei sais, Ihanteetkin ne kaikkoais, Tyhjyytehen kaikk' ihan hukkuis. Jos taistella ei sais, Kaikk' elämä haudattais Ja maailma niin kuni nukkuis. Siis taistoa vaan!
Mi miel' on ratsun ja ratsastajan? Mut korvissansa nyt Moirain synkkien laulun kuulee Olympon kansa; sen ensin kuoroksi kuolon luulee. Se on niin loitto, niin himmee kuin Manan manner ankee, miss' aamunkoitto ei koskaan nouse, ei ilta lankee.
Toipuu Ja voipuu, Käy aattelemaan, Vartoo Ja hartoo Miel' ankeissaan! Riemua täynnä, Taas toivehetonn', Onnekas vaan Sydän lempivä on!
Tässä tanssivi tasaiset, Sekä lystit lyyräjävät, Varsiansa notkistavat, Jalkojansa taivuttavat, Nuorten miesten mieltä myöten, Sulhosten syäntä myöten; Nuorten miesten miel' tekevi, Sulhosten syän sytevi. Mitä tuosta, jos ma laulan.
Mon' elää köyryseljäks, harmaapääksi, Min elo ontto on kuin ontto puu, Ja minkä miel' on kohmettunut jääksi Ja turhaa jaaritusta soi vain suu. Noit' et sa ollut, kuulunut et noihin: Sa korkealle katsoit ylöspäin; Ihanteen lipun liityit vartijoihin, Ain' innokas, muit' intoon sytyttäin.
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista tää, ja pyhäks sitä katsoo soturi harmaapää. Miss' Suomen lippu liehuu, hän sinne astelee, nähdäkseen kuin nyt Herraa Adlercreutz palvelee. Taas miel' on ukon kuulla kalsketta kalpojen, nuo vanhat tutut äänet, sävelet tykkien, näin muistiin johtaa nuoruus, sen uljuus, urhakkuus, ja nähdä verityössä kuink' kestää polvi uus.
Lausui näin, oven sulki ja läks. Mut neitosen rinnan valtasi hämmästys, miel' aavistuksihin vaipui. Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka, silmäys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen hälle; kaikki hän unhotti pois sekä vanhan kylkehen juoksi turvaa etsimähän; mut säikähtyneenä hän lausui: »Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitä tehdä?
Autu'utta rinta kaikaa, Aatos kotkan siivet saa, Miel' ei katso paikkaa, aikaa, Pois se lentää tähtein taa: Jumalien vertainen Ompi hetkeks ihminen! Mun sydämmeni riepaleissa roikkuu, Sen ympäri, kuin haaskan, korpit koikkuu, Ken siitä palan repii, ken vie toisen, Ja minä itse, min' en mitään voi sen.
Kuninkuuden avut: Oikeudentunto, totuus, lujuus, kohtuus, Vakavuus, nöyryys, armo, laupeus, Miel' uljas, voima, hartaus, kärsiväisyys Minulta perin puuttuu; mutta kyllin Pahetta kaikkinaist' on, jota käytän Monella lailla. Ei, jos voisin, hornaan Valaisin sopuisuuden miedon maidon, Maan rauhan mullistaisin, sovun kaiken Pilaisin kerrassaan. MACDUFF. Voi, Skotland-parkaa!
En mitään voi niin inhoksua Kuin pirua epätoivossaan. Margareetan kamari. Pois riemu jäi, Ja syömmen' on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Kun poiss' on hän, Mun elämän' Yö kolkko on Ja toivoton. Mun pääni on Kuin houreissaan, Miel' outo on Ja suunniltaan. Pois riemu jäi, Ja syömmen on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Hänt' ikkunasta Tähtäilen, Hänt' ulkon' etsii Askelein. Sit' astuntaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät