Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Mie häpiisin silmittömäks, jos rupiisin toisella tapoa hoastamaa, ja tolkuitsooha nytki jokahine, mitä mie sanon." "Kyllä kai, mutta hyvä on hyvä, parempi sitä parempi. Milläs kielellä sitte rukoilette?" "Ka, niinku on kirjutettu, se on ihan toista, se." "Ei suinkaan, niinkuin Jumalan kanssa puhuu, niin pitäisi ihmisillekin puhua." "Mutta sitä mie en osoa enkä sitä tahokkaa.
Mutta reilusti kersksi Pietari Isaskaar, toistaen: »Nyt suat, Jussi Beltsebuub uskuu, jotta ei mää jyväsj tyhjästä työstä!» Se antoi isälle vain toivoo. Hän jo tarttui: »Ka johaan mie sanoin siulle, jotta sillä pojalla on piä kuin partaveiht.»
Kylän poika, kyykkäniska, Kyykkäniska, kynnyshäntä, Käypi kerran katsomassa, Kerran toisen tahtomassa, Tätä pientä piikoani, Matalaista marjoani Jos on pieni piikaseni, Matalainen marjaseni; Kyllä kengillä korotan, Kapiukoilla kaunistelen. Rahat raskuen tulevat. Tuuvin mie tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vaalin lastani vakaista.
Katsos muita miekkosia, Ja onnen osallisia, Sukittavat suotujansa, Luotujansa paiottavat; En minä sinä ikänä, En poloinen polvenani, Sukittele suotuani, Luotuani paiottele Surujani mie sukitan, Paiotan pahoa mieltä, Mielen kaiken kääntehiä, Liikkehiä liian mielen.
Minä kurja kuulemahan, Mie kavala katsomahan; Veikko seisoi vieressäni, Eessäni emosen lapsi. Pakeneva. Vihoillinen viurusilmä, Pajupaula, niinikenkä, Läksi maata ryöstämähän, Hämettä hävittämähän, Tappoi taaton, tappoi maammon, Tappoi viisi veikkoani, Kuusi kummini tytärtä, Seitsemän setäni lasta, Tahtoi tappoa minunki.
Piti vitsan vieressänsä, Nahkaruoskan naulallansa, Karsitun karangon käässä, Käätyn kartun kainalossa, Jolla lyöä lykkäjävi, Kohti päätä kolkkajavi. Tunnen sulhoni. Tunnen mie hyvän tulosta, Astunnasta arvaelen Tukk' on tyyni tuulessaki, Hivus ei visko viimallaki. Tulosta pahanki tunnen, Astunnasta arvaelen Tukka tuiski tuulettaki, Hivus viskoi viimattaki.
Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Vuonat vuoren kukkuloa, Mie kiero kivi kiveltä, Palja paasi paaterelta, Haikia havu havulta, Sukan mustan mustumatta, Kengän kannan kastumatta.
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, siitä suorikse sotahan, vainotielle valmistaikse. Hioi hetken miekkoansa, toisen keihoa teroitti. Emo tuon sanoiksi virkki: "Ellös, poikani poloinen, saako suurehen sotahan, menkö miekan melskehesen! Ken suotta sotahan saapi, tahallansa tappelohon, se soassa surmatahan, tapetahan tappelossa, miekkoihin menetetähän, kalpoihinsa kaaetahan. "Lähet vuohella sotahan, kaurihilla tappelohon. Pian vuohi voitetahan, kauris kaatahan likahan: tulet koiralla kotihin, sammakolla saat piha'an." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En mä silloin suohon sorru enkä kaau kankahalle, korppien kotisijoille, variksien vainioille, kun sorrun sotatiloille, vaivun vainotanterille. Somap' on sotahan kuolla, kaunis miekan kalskehesen! Sorea sotainen tauti: äkin poika pois tulevi, potematta pois menevi, laihtumatta lankeavi." Tuon emo sanoiksi virkki: "Kun sinä sotahan kuolet, mitä jääpi taatollesi vanhan päivänsä varaksi?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuolkohon kujarikoille, kaatukohon kartanolle!" "Mitä jääpi maammollesi vanhan päivänsä varaksi?" "Kuolkohon kupo sylihin, läävähän läkähtyköhön!" "Mitä jääpi veikollesi päivän vastaisen varaksi?" "Metsähän menettyköhön, vainiolle vaipukohon!" "Mitä jääpi siskollesi päivän vastaisen varaksi?" "Kaivotielle kaatukohon, sotkutielle sortukohon!" Kullervo, Kalervon poika, kohta lähtevi ko'ista. Sanovi sanan isolle: "Hyvästi, hyvä isoni! Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Tuon isä sanoiksi virkki: "En minä sinua itke, jospa kuulen kuolleheksi: poika toinen tehtänehe, poika paljoa parempi, äijeä älykkähämpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enkä itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan minä mokoman taaton: suun savesta, pään kivestä, silmät suolta karpaloista, parran kuivista kuloista, jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." Virkkoi siitä veikollensa: "Jää hyvästi, veikkoseni! Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Veikko tuon sanoiksi virkki: "En itke minä sinua, josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi, kahta mointa kaunihimpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enkä itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan minä mokoman veljen: pään kivestä, suun savesta, silmät suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." Sanoi siitä siskollensa: "Hyvästi, sisarueni! Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Noin sisar sanoiksi virkki: "En itke minä sinua, josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi, äijeä älykkähämpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enkä itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan minä mokoman siskon: pään kivestä, suun savesta, silmät suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, korvat lammin lumpehista, varren vaahteren vesasta." Sanoi siitä äitillensä: "
Hän jo sadatteli: »Ja mie kun sille hyvälle vielä tässä saunat lämmitin ja verekset voit kirnusin ja tää pahanhengen eväs ei enee mestariikaan tottele!» Manassea sadateltiin nyt miehissä.
Saan minä kiveltä kielen, Kuulen paaelta pakinan Kivi kerran kirkasevi, Paasi toisen parkasevi, Lesken on leukansa lukossa, Koko suunsa sulkehessa. Mie valitsen varrellani. Oisin mieki miehen verta, Kun oisin pohatan poika, Kun ois pelto pienoinenki, Keko kellon suuruinenki. Oisin miesi täyelläni, Sulho suotuinen soria, Kun on muutki Saaren saksat, Nuo Saaren pojat pohatat.
Päivän Sana
Muut Etsivät