Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Lyijyharmaa sumu tuntui raskaalta hengittää; oli niinkuin joku tukeuttava raskaus olisi painanut ja oikein tuntui rintaa karvastelevan, kun sitä hengitti keuhkoihinsa. Kun ankara kuura ja jää vihdoinkin sulasi, huomattiin silloin, että kaikki oli mennyt, niin meren sisälle pistävässä niemimaassakin kuin paikkakuntamme olikin. Niin täälläkin, mitä sitten muualla.
Rufon kohtelemana ikäänkuin olisi hän tämän tytär, seurasi hän Deborahin kanssa sotajoukkoa Kaisareaan meren rannalla. Siellä pyysi Marcello virkavapautta itsellensä ja isällensä saattaaksensa Naomia Ephesoon.
»Miksi siinä sanotaan: joka holhoo, miten holhoo? ja mitä merkitsee: minun nimeeni?» kysyi hän itseltään tuntien että nämät sanat eivät merkitse hänelle mitään. »Ja miksi myllyn kivi kaulaan ja meren syvyyteen?
Silloin äiti Lemminkäisen sanan virkkoi, noin nimesi: "Otapa isosi pursi, lähe tuonne piilemähän ylitse meren yheksän, meri-puolen kymmenettä, saarehen selällisehen, luotohon merellisehen! Siell' ennen isosi piili, sekä piili jotta säilyi suurina sotakesinä, vainovuosina kovina; hyvä oli siellä ollaksensa, armas aikaellaksensa.
Tässä jäädyttävässä kylmässä, tässä hirvittävässä pimeässä kuului ylt'ympärinsä meren ärjyntää, kajavien kiljuntaa, susien ulvontaa, myrskyn pauhinaa ja satavuotisten mäntyjen ryskettä, jotka tuulispään tieltä yksi toisensa perästä ja välistä pitkissä jonoissa rojahtivat maahan, runko rungon päälle, niinkuin joku Ilmestyskirjan tuomionenkeli olisi näillä mailla elämöinyt vihan vaakakuppi kädessä, hävittäen kaiken mennessänsä.
Ja kansan onni kaikui ouruten ja siunausten siimesvöiden alla ja kukkasilla nuorten toivojen näin Suomen päivä kulki kunnialla. On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen, ja istuimella on impi, ei impiä inhan maan, ja kauvas loistavi kruunu hänen tummilla kutreillaan.
Mutta Akhilleus itkuun puhjeten istuutui meren vaahtisen ääreen, kaihtaen kumppanejaan, meren siintoon katseli tummaan, näin, kädet kurkottain rukoukseen, huus emoansa: "Oi emo, koska ma niin lyhykäisen sain elon arvan, kunnian kuulun Olympon Zeus jylykorkea mulle ois toki suova; mut ei hän rahtuakaan sitä suo nyt.
Meren kierrät, miest' et kierrä. Joka kerran on kostonhimoisen vihamiehen saanut, elköön toivokokaan aina välttää voivansa. Meidän keskellä, samatekuin muissakin asullisissa, sivistyneissä kansoissa, on kuitenkin laki paras kostaja, ettei niin ollakaan kostonpyytäjiä, kuin eräissä toisissa, esimerk.
Myllymatin suosiollisella avulla aiomme vähän tarkemmin esitellä, mitä Laasmannin satu sisältää. Eihän siinä suuria ole maailmalle julistettavana, sillä hän oli, niinkuin sinä ja minäkin, vesitippa vain, mutta vesitippa, joka pudotessaan heijasti ruusun kirkasta taivaan iltavaloa ja sitten vasta katosi tietämättömiin, meren helmaan.
Armas, kuinka ollenkaan olet joutunut sinne? Olethan inehmonlapsi niinkuin minäkin. Mikä taika, mikä loihtulaulu on syössyt sinut niin syvälle meren mustien mutien sekaan? Olen ihminen vain sikäli, mikäli sinä rakastat minua. Muuten olen minä vain kala, kylmä kala, joka pakahdun mykkänä omaan tuskaani ja onnettomuuteeni. Minäkö kirvoitan kielen sinulta?
Päivän Sana
Muut Etsivät