Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Paras on että lähdemme", lisäsi hän, sitten. "Paras on että lähdemme niine hywineen", säestiwät toiset. Ja niin he lähtiwät. "Mitenkä on, welikullat! Suwaitsetteko poiketa meille, koska nyt on jo näin myöhäinenkin?" sanoi nimismies towereilleen tiellä mennessään. "Kyllä, mutta mitäpä hywää sinulla olisi meille tarjottawana siellä?" sanoi Lewenius.
Minä sanoinkin rouvalle, että eikö tuo lie jo kuollut! Olisi kai rouvalla ollut tilaisuutta tarjota apuaan ennenkin, jo ammoin sitte! tuumaili suutarinemäntä. No, johan minäkin olen monta kertaa ajatellut, että kummapa kun tuo rouva ei lähetä mitään tänne, vaikka on kuullut Marialta, että pieni poika on kipeänä! arveli piika. Mikä tauti tällä on ollut? kysyi hän mennessään ruumiin luo.
Oli monesti aikomus lähteä niitä taas Hyvärisestä pyytämään, mutta se aikomus raukesi siihen toivomukseen, että kohtahan tästä joku ajaa myllyyn mennessään. Olipa myös Anna Liisa arvellut: »Mitäs hyötyä siitä on, jos menee pyytämään, sillä unehtuuhan se asia kuitenkin jo sinne mennessä, niinkuin viime kerrallakin!»
Olipa hyvä, että Matilla oli oma pieni koti, johonka sai nuorikkonsa viedä, eikä tuo nuori muori aristellut yhtään mennessään Mattinsa pieneen kotiin, vaikkei siinä suinkaan suuria rikkauksia ollut. Kuitenkin oli Matti hankkinut kesällä yhdelle lehmälle talviruoan ja vaimo toi tullessaan lehmän ja niin oli heillä jo karjanalku.
Toi talven, linnut vei Ohitse etelään. Ne lauloi mennessään: "Ei tyttös lemmi, ei" Jäi kannel itkemään. El' itke, kannel, noin, El' itke ruusujas, Sureksi lintujas! Viel' et lie onnetoin: Voit soida Suomestas. Pois lempi kieliltäs, Pois kaiu kuolemaan! Vaan Suomi ainiaan On lempityttönäs: Soi kannel synnyinmaan! H
Mennessään vaan hyvästin asemasta nyökäytti päätään Hannalle ja anteliaasti virkkoi: »No, tulehan sinne huomenna paistamaan leipiäsi, siellä on uuni ja sitä annetaan. Tule vaan sinne.» Sen sanottuaan työntyi ulos, lupsautti oven kiini ja pakenevat askeleet kuuluivat porstuasta ja katosivat heti.
Pois mennessään sanoi hän itsekseen: ainoastaan öylättejä, ainoastaan rippileipiä pitäisi tehtämän siitä viljasta, jonka hän on leikannut. Mummon luona istuessaan oli hän usein hajamielinen, ainoastaan kun tämä kertoi vanhemmistaan ja esivanhemmistaan saattoi hän vetää hänen huomionsa kokonaan puoleensa; hänestä oli niin suloista kapuilla tätä sukupuuta myöten kauas muinaisten aikojen historiaan.
Siitäpä jo Tiina kyllästyi, ja piti tilapäisen esitelmän ensin omasta nimestään, antaen samalla miehenkin tietää, mikä hän itse on. Esa alkoi tahtoa Tiinaa kamariin ja siitäpä se leppyikin, niin että muisti olevan kiireen lähteä matkalle. No, mitä se nyt Tiina puhuu kiireestä näin alkutalvesta, sanoi Esa ja vilkutti mennessään silmää. Kyllä minä, sanoi Tiina.
Ei se mitään, pappa sylkee vaan. Tullipäällysmies tulee tullipurrella ja viepi samalla mennessään paalit, sanoi Söderling. Soo-o. Ja pastori tulee ja lukee haudan! sanoi Helga. Kenenkä haudan? Senpä ruumiin ... mereen.... Ne ilmoitettiin paalit? Ja rahat myös. Jahah ... paalit ja rahat myös, venytteli ukki.
»Se sanoi», virkkoi Matti painavasti, »että jos hänelläkin olisi ollut ihmistenmoinen äiti, niin hänestäkin olisi tullut ihminen.» Muori kääntyi kuin väkkärä tupaan päin. »Aina te mun niskaani lennätte», itki hän mennessään. Esa ruoski hevosesta kaiken juoksutaidon mitä siitä suinkin lähti. Levalan Lomppi makasi rötköttäen kärrynlavalla ja lauleli rallattaen kaikki rekivirret sikin sokin.
Päivän Sana
Muut Etsivät