Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Minä sanoin siihen, että kyllähän tämä on hyvä talonpaikka, mutta emäntä sanoi, että Kankaanpään maalle sopisi vaikka kaksikin tämmöistä taloa. Kummapa se on, kun ei kukaan ole mökkiä tehnyt teidän metsäsarallenne, vaikka kyllä kai olisi sopinut, arvelin minä. Sehän se on! sanoi emäntä hyvin vilkkaasti mutta eihän se kumma ole, kun lautamiesvainaja pani aina liian suuret ehdot.
Minä sanoinkin rouvalle, että eikö tuo lie jo kuollut! Olisi kai rouvalla ollut tilaisuutta tarjota apuaan ennenkin, jo ammoin sitte! tuumaili suutarinemäntä. No, johan minäkin olen monta kertaa ajatellut, että kummapa kun tuo rouva ei lähetä mitään tänne, vaikka on kuullut Marialta, että pieni poika on kipeänä! arveli piika. Mikä tauti tällä on ollut? kysyi hän mennessään ruumiin luo.
"Kummapa on, että juuri tässä metsäseudussa, joka on Tuorlinnasta itään päin, löytyy tuo harvinainen sirkunkello-kasvi..." "Eikö Isä luule", keskeytti äkkiä kornetti, "että sopisi vetää ylös akkunat ... taikka ehkä olisi paras, ett'ei isä nyt juuri puhuisi ... niin paljoa ... tuo kylmä sumu virtailee vaunuihin..." "Kiitoksia huolestasi, poikani, minun ei ole mitään hätää.
Kummapa, että kahdenkymmenen vuoden perästäkin muistuu vielä kotiranta mieleen.
Päivä oli jo puolessa ja Anna Liisa toivoi isänsä mainitsevan takaisinlähdöstä, mutta kun siitä ei alkanut kuulua mitään, haki hän sopivan tilaisuuden, jossa sai muistuttaa. Joko se on niin ... sanoi Malinen ja ajatteli että eiköhän tuo olekaan tyytyväinen tähän. Kummapa se olisi.
Ritari Patrik Charteris kuulteli suurella tarkkuudella ja varsinkin näkyi vangiksi otetun miehen poispääsö herättävän hänen huomiotansa. "Kummapa on", sanoi hän, "ettette te osanneet pitää häntä kiinni, kun kerran olitte saaneet. Ettekö edes katsoneet häntä silmiin, että olisitte tunteneet?"
Se oli tuotu Korpeen; Wilppu oli sen itse tuonut. Ensikelin aikana oli Wilppu myös rengeillänsä ajattanut sinne seitsemän häkkiä hywiä nurmiheiniä talwiruoaksi kellokkaalle. Hän oli pitänyt sanansa niinkuin mies kummapa olisikin ollut, jos eiwät hänen sanansa olisi silloin pitäneet paikkaansa, sillä eipä niiden oltu koskaan ennenkään nähty pettäwän.
Hän katsoi vielä kerran tarkasti soittajaan ja huudahti: »Junno! Niin eivät muut soita. Junno on tullut!» »Kaksoisveljeni!» lausui ihastuksella Manni. »Totta todellakin olet kotiin tullut! Kummapa oli, etten heti sinua tuntenut, mutta sen teki tuo pitkä partasi.»
Mutta vahva sotamies, joka Lochaber-kirves kädessä tuli vartioimaan kamarin ovea, näytti sangen ymmärrettävillä liikkeillä, että kapteeni oli jonkinlaisessa kunniallisessa vankeudessa. Kummapa, arveli kapteeni itsekseen, kuinka hyvin nämä metsäläisetkin ymmärtävät sodan sääntöjä sekä tapoja.
Vielä sinulla mikä ... ei mikään. Kummapa, jos ei nukuta, kun tullessaan koko matkan reessä makasi... En minä koko matkaa... On sitä puolessakin ... mut' olehan nyt vaiti ja nuku pois... Liisaa nukutti kovin, hän veti taas peitteen korvilleen ja nukkui... Matti mutisi, että »jos tietäisit, niin ei sinuakaan nukuttaisi». Mutta sitten hän kohta itsekin nukkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät