Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Eespäin, veljet! Tästä vie maan ikivanhan vapauden kirkas tie. Voittoisa lippu, lennä, loista, rientänyt ammoin sadat tappotantereet! Eespäin, te pyhät, pystyt repaleet! Viel' eivät Suomen vanhat värit rauenneet. Koskaan, kallis synnyinmaa, sua veren alttiin vuotamatta meilt' ei' väkivalta ryöstä; koskaan kuulua ei saa, maan tään ett' omain lasten petos orjuuttaa.
Vaan kovin peljättää mua nopsa nyt Peleun poika; sill' ei taistoon vain tasatanterehella hän tyydy, kuss' urot Ilionin ja akhaijit iskevät yhteen yht' isovimmaisesti, mut kaupunkimmepa kaataa, riistää hirveä meilt' uros uhkaa puolisot armaat. Sinne nyt, miehet, siis! Mua kuulkaa!
Päiv' alkaa, päivä päähän käy monesta jälkeä ei näy, mi meilt' on mennyt suotta. Ah, mulle jätti muistelon tää viides heinäkuun, siit' on seitsemäntoista vuotta; se Dunckerin vei kuolohon. Tääll' oli kansa tämän maan, viel' on se; suureks surussaan se kasvoi, kaikki kesti; se kantaa kuormat kohtalon, vait uhraa, uhmaa, kuolohon käy raudan-rauhaisesti; se kansa Suomen kansa on.
Sentään kerran Perman haahdet halkoi vettä vaahtoisaa, auki vieri Venään virrat saakka ain Araabiaa: sentään tääll' on työtä tehty kirvesvartta vuollenkin, isän istuin itseksensä, äidin kylpein kyynelin. Mutta vienyt muukalainen meilt' on työmme heelmät ain. Ensimmäiset meillä rahat oli nahat oravain.
Uneni jälkeen pitkä viel' ei taival meilt' ollut jäänyt taa, kun näin ma tulen mi valkas pimeyden puolipiirin. Olimme siitä vielä matkan päässä, mut siksi liki, että saattoi nähdä siin' asuvaksi kansaa arvollista. »Oi sinä, tieteen, taiteen kaiken tähti, keit' ovat nää, niin kunnioitut, että he täten muista täällä erotetaan?»
Virkki ja koht' avuks Aiaat huus sekä myös Menelaon: "Oi Menelaos kuulu ja Aiaat, vallat akhaijein! Jääkööt varjelemaan Patrokloa muut urot parhaat, ympäri piiriytyin sekä torjuen pois vihamiestä, itse te estämähän tuho tulkaa meilt' eläviltä! Sill' iki-itkuiseen nyt taistoon tuimina ryntää parhaat Ilionin, jalo Aineias sekä Hektor.
Kun hänen tähtens' ensin miekkaan käytiin, Ol' joka kymmeneskin tuhansista Nimittäin meistä hänen veroisensa. Niin monta kymmentä jos meilt' on mennyt Asian tähden, jok' ei ole meidän, Ja, vaikka oiskin, kymmentä ei maksais, Niin millä järkisyyllä emme suostuis Pois häntä antamaan? TROILUS. Hyi, veikko, hyi! Isämme-laisen mahtikuninkaanko Nimen ja maineen luotipainoiss' arvot?
"Eteenpäin miel' elävitten," vuotta uutta varrotaan. Toivon, pelvon tunteilla sen pulmia taas punnitaan. Mutta peittoon kätkettynä meilt' on aika tuleva, Josko vuosi riemun vaiko murheen se on oleva. Josko rauha, hyvä tahto ihmisissä vallitsee, Vaiko sodat, sorto meitä hirmukourin hallitsee. Josko kultaviljat runsaat vainioilla lainehtii, Vaiko kurjuus, katovuosi, nälkä meitä tervehtii.
Ma alas laskein mietin, Ja rukouksen siivin Ma hiljaa ylös hiivin. Niin pyhän hetken vietin. Niin, kukkaa suutelin Ja pyysin: Herra, aina Sun pyhä lempes paina Mun sieluhuni niin! Kuolema. »Oi, onko käärme kuolema, Mi ihmisiä sortaa, Ja Manan herran nuolena Meilt' elon armaan murtaa, Vai enkelikö ehkä lie, Mi taivahasen lentää Ja sielun sinne ylös vie, Kun korkeuteen entää?»
Senpä lainen kevään toivo Kesken mennyt hautahan Sekin mies on, jollen tässä Pystytämme patsahan, Kaunein kevään alku, mikä Suomessa on koittanut, Kallein toivo, mikä meilt' on Kesken aikaan sammunut. Niin, ja tuhlatenpa luonto Hällen lahjojansa soi, Parastansa antoi, minkä Köyhä äiti antaa voi; Antoi hengen rikkauden, Antoi tunnon kirkkahan, Laululahjans' antoi hälle, Soittons' antoi sorean.
Päivän Sana
Muut Etsivät