Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Saara: "Siihen on vielä kauvan ennenkuin olet terve; ehkä häntä siitä saakka keksitään jotakin keinoa". Jussi: "Nyt pitää meidän päättää kaikki asiat selville, nyt kun rähisevät Ollin huoneessa, eivät he kuule mitään eikä huomaa niin tarkoin ajankulua, he kun juovat kahvia Ollin huoneessa, herskapi muka. Malttakaa, kyllä minä annan teille vielä herskapia, minä", uhkasi Jussi.
Ja hän kohotti herttuan verisen pään yli rautaan puetun kantapäänsä. Mutta Villon kiirehti paikalle ja sanoi: "Malttakaa! ei ole tapana lyödä vihollista, joka jo makaa maassa! Minä kiellän teitä Ranskanmaan nimessä!" Samana iltana Campobasso näki herttuan narrin tulevan hänen puheillensa. "Teidän Ylhäisyytenne, minulla ei enää ole isäntää, ettekö tahtoisi ottaa minua luoksenne?"
"Malttakaa!" hän sanoi, "minun kunniani takauksella nuo onnettomat teidän sanaanne ovat luottaneet. Minun kunniani ja teidän omanne nimessä, armon Jumalan nimessä, minä rukoilen, minä pyydän, minä vaadin, että se heille pidetään!" "Viekää pois tuo vanhus", herttua käski. "Pitäkää häntä silmällä, siksi kun tahtoni on täytetty!" "Pois!" rajakreivi huusi, paljastaen miekkansa.
"Minä saatan teidät heti alas asuinhuoneisiin malttakaa hiukan, silmänräpäys vaan! Minä lasken ensin käsikirjoituksen talteen." Hän meni pöydän luo ja käänteli hajamielisesti, pää kumarruksissa, paperiansa. Sillä välin hivutti hän lakkaamatta otsaansa, sitten ohutta harmaata partaansa ja vaipui viimein hitaasti nojatuoliinsa.
Irvistäin nauroi julma sotamies: "Sun kahlees katkeaa ja loppuu ties Tää maallinen. Nyt surman satulaan Saat kohta istua ja ratsastaa Kuolleitten kamalaan Yömaailmaan. Sun silmäs kirkastuu! ja riemusta Suu muhoilee myös tuolla lapsella! Te kuolost' iloitsette? Malttakaa! Voin lähtöhelvetin ma valmistaa. Se riemut hälventää, Vaan tuskat jää.
"Sama se! minä tiedän kyllä, mitä tietä herttua pakenee, minä tiedän, missä voin antaa hänelle kuoliniskun." Neljä miestä, neljä salaista henkilöä astui samassa esiin pimeästä. Nesle, Gent, Dinant ja Lüttich, nuo neljä kostajaa. "Malttakaa, toveri, me tulemme kanssanne!" He seurasivat nyt häntä ... ja Villon myöskin. Hän tahtoi olla muassa; hän tahtoi nähdä.
Tiedänhän minä, että hän suostuu. Vai ei torpan tyttö ottaisi pitäjän rikkainta isäntää? Ja tuossa", lisäsi Kaulio, "tuossa on lahja morsiamelle." Sen sanottuaan, veti hän lompakostaan viidensadan markan setelin ja viskasi sen pöydälle. "Malttakaa vähän", sanoi Lauri. "Minä käyn kysymään Annilta." Anni parka oli paennut kylmään aittaan.
O, äitini!" jatkoi hän ja väänteli itkien kauniita käsiänsä, "jos tietäisit onnettoman tyttäresi kohtalon, niin sinä tuskasta kääntyisit haudassasi! Ah, nyt tiedän, miksi Ijankaikkinen sinun niin aikaisin kutsui sisartesi enkelien tykö: siksi ettei tulisi Signesi äärettömän surkeuden todistajaksi!" "Malttakaa mielenne," kuiskasi Appellona, "minä kuulen jonkun tulevan. Se on hän." "Mitä minä näen?
KERTTU. Mutta, Valter malttakaa toki mieltänne, emme ole enää kihloissa. Laskekaa minut irti. VALTER. Me puhelemme vielä, istu tähän! KERTTU.. Ei meillä enää ole mitään sanottavaa toisillemme. Onhan kaikki selvillä. Jääkää hyvästi, Valter! VALTER. Kerttu, elä mene, kuule, Kerttu, tule takaisin taikka, sama se, minä tulen sinne. KAUPPANEUVOS. Mikä hiiden lahjakirja? Menkää suolle!
"Malttakaa vähän!" huusi Vendale tarttuen viimeisellä hurjalla voiman-ponnistuksella ahneisin käsiin, jotka jo koperoivat hänen taskuansa. "Antakaa olla!
Päivän Sana
Muut Etsivät