United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kelpo Duncania Macbeth, näet, itki: niin, hän oli kuollut. Läks urho Banquo liian myöhään matkaan; Sanoa voitte, jos niin tahdotten: "Fleance hänet tappoi", sillä Fleance on poissa. Ei pitäis liian myöhään matkustella. Ken sit' ei pedon työksi arveleisi, Noin hellän isän Donalbain ja Malcolm Kun tappoivat? Kirottu työ! O, kuinka Macbethiin koski tuo!
Tuo lempo Skotlannin Eteeni saata, silmä vasten silmää; Tuo liki miekkaa mies; jos pelastuu hän, Niin anteeks myöskin taivas hälle suokoon! MALCOLM. Se miehen kielt' on. Nyt luo kuninkaan! On väki valmis; hyvästit vaan puuttuu. Macbeth on niittoon kypsä: taivaan vallat Hiovat sirppiään. Hymyillä koita: Niin pitk' ei yö, ett'ei sit' aamu voita. VIIDES N
MACBETH. Nyt täysi miehen asu joutuun ylle! Salissa sitten yhdytään. KAIKKI. Hyv' on! MALCOLM. Mit' aiot? Hyv' ei ole tänne jäädä. Surua teeskellä on viekkaan helppo. Ma lähden Englantiin. DONALBAIN. Min' Irlantiin. On ero turvaks kummallenkin meille. Tääll' ovat hymyt tikareita täynnä, Ja verisin on veriheimolainen. MALCOLM. Tuo murhan nuoli, joka ammuttiin, On vielä lennossansa.
Näin on hän siis Romalaisen käsiin antanut pois Skotlannin kirkon vapaudet ja etuudet, joita hänen edeltäjänsä, hamasta Malcolm Canmoren ajoista asti, olivat niin urhoollisesti puolustaneet. Ennenpä olisivat hänen uljaat esi-isänsä allekirjoittaneet liiton itse Paholaisen kanssa, kuin tämmöisessä asiassa taipuneet Romalaisen liikoihin vaatimuksiin!" "Voi, voi, ja mistä apua siihen saattaa tulla?"
Se miekka Se kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko! Omillannekin tyydyttämään teitä On Skotland kyllin rikas. Korvannette Nuo viat muilla ansioilla! MALCOLM. Niit' ei Mull' ole lainkaan.
Tuo hirmulainen, jonka pelkkä nimi Syö kieleen rakon, kelpo mieheks ennen Ol' arvattu; te häntä rakastitte; Hän viel' ei ole teille pahaa tehnyt. Nuor' olen, mutta hänen luonaan jotain Minusta voittaa voitte: viisast' antaa Viaton, heikko lammasraukka uhriks Vihaista Jumalata lepyttääkseen. MACDUFF. En ole halpa. MALCOLM. Mutta Macbeth on. Siveäkin ja hurskas luonto taipuu, Kun vaatii valtias.
ROSSE. Linnanne vallattu on; vaimo, lapset Tylysti murhatut; jos tavan kerron, Niin lisään tuohon uhririistan röykköön Teidänkin ruumihinne. MALCOLM. Armon Herra! Mies, älä silmiäsi hattuun peitä; Tuo tuskas ilmi: suru, joll' ei kieltä, Kiduttain kiusaa vaivattua mieltä! MACDUFF. Lapsetko myöskin? ROSSE. Vaimo, lapset, orjat, Mitä vaan löyttiin. MACDUFF. Voi, ett' olin poissa! Ja vaimonikin myös?
MALCOLM. Ma kiitän, tohtori. MACDUFF. Mik' on se tauti? MALCOLM. Sanovat sitä riisiks. Olen usein Tuon hyvän kuninkaan tääll' Englannissa Tekevän nähnyt tuota ihmetyötä. Ties miten taivasta hän suostuttaa; Mut kovin koiteltuja, joita vaivaa Ajokset, haavat, surkeoita nähdä, Joit' ei voi lääkär' auttaa, parantaa hän, Ripustain kultarahan sairaan kaulaan Rukouksin hartahin.
Vaikerrus ja parku Ja ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu, Mut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta On syvä murhe; kenen kellot soivat, Ei kysy kenkään; kunnon miesten henki Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka: He potematta kuolee. MACDUFF. Liian jyrkkää, Mut liian totta! MALCOLM. Mikä uusin suru? ROSSE. Jo päivän vanha kertojaansa nauraa; Jokainen hetki uuden tuo. MACDUFF. Mitenkä puolisoni voi?
MALCOLM. Verinen on hän, Kavala, viekas, ahne, rietas, häijy, Kiukkuinen, kaiken nimellisen synnin Makuhun päässyt; mut mun hekkumani On aivan pohjaton: ei eukot, immet, Ei vaimot eikä tyttäret vois täyttää Himoini merta. Haluni se murtaa Kaikk' esteet, jotka tahtoani haittaa. Tämmöistä valtiasta parempi Macbethkin on.